Selkäsiimalla

Helteinen päivä. Jotenkin mieleeni hiipi tuoksu rapean hauen olemuksesta kuuman paistinpannun syleilyssä. Vaivasi kalanhimo. Sitä voi rinnastaa sienihulluuteen. Alkukantaisia viettiä molemmat. Niinhän se on luonnossa että vahvin laji sortaa aina heikompaa. Ovela ihminen…


Kaverini Jukka oli tulossa kyläilemään Kopakkaan, kesämökille Lentuan rantaan. Olin kertonut tarinoita saalisvarmuudesta, mitä tulee hauen siimapyyntiin. Muutama vuosi taaksepäin olimme Jukan ja poikien kanssa uistelleet veneelläni moniaita, julmia krokotiilejä. Heinäkuussa hauki on vahva.
Jukan ja minun historia on Pajakkajoen historiaa. Pajakkakoski on meille Äiti ja Pyhättö. Tuskin olisimme koskaan tavanneet, elleivät keltanahkaiset forellit ja kiloharjukset olisi piiskanneet meitä kosken ääreen. Miltei iäksi. "Teällä oli mahottomasti siikoja silloin…"

Siimapyynnin suhteen olin täysi noviisi. Mitä nyt perhohauen osasin kerran soutaa Korpinivasta Norjan Näätämöstä.
Edellispäivänä, kuin puoliksi salaa, olin saanut houkuteltua mökkinaapuri Simon pitkäänsiimaan täkyjä syöttämään. Siima oli Simon väsäämä. Näillä tiedoilla läksimme selkävesille.
Isäni Erkki tunsi Simon isän Pentin sota-ajalta. Miten lie törmättykin? Tilastollisesti ei ole mahdollista, että Ohjaajakurssi numero seitsemän sankareiden poitsut kalastivat yhdessä Timoniemen lohkolla Lentuan rannalla kolmannen vuosituhannen alussa.
Yamaha pärskähti ja Simon siipialus otti ilmaa alleen. Maijankarista etelään oli Simon lipuilla merkitty pyydys, jota kohot kannattelivat. Pitkäsiima on ottava peli, ammattimainen viritys ruuan hankintaan. Simon pyyntiveret ovat parhainta laatua. Ja siima sijaitsi ottavalla paikalla syvänteen päällä.

20 koukkua vaatii syötiksi jotain vehnäpullaa vahvempaa. Aamuinen kierros sovittuna aikana oli antanut katiskoista toivotun saaliin. Isoja ahvenia. - Kuta isompi täky sitä karkeampi hauki, Simo neuvoi.
Kopakanlahden katiska-ahvenista olimme täristäneet osan kyytiin. Toinen uhriannos löytyi Simon pyydyksistä Maijankarin vierestä. Veke-katiskaa kansoitti pikkuahventen miljoonasuku. Yksi iso ahven oli oranssipukuinen, kuin kutuasussaan.
Koukut pitkäsiimassa olivat karkeita nekin, 6/0 sinkkuja metalliperukkeen jatkeena. Puolimetrinen tapsi lukkoleikariin viritettynä 20 metrin välein nostatti kummasti saalistoiveita.
Ja sitten saunomaan.

Aamulla oli ilmassa semmoista pro-meininkiä. Kyse ei ollut pyyntipaineista vaan suorituksesta. Jukka laskeskeli, että sopiikohan kaikki kalat Simon veneeseen…
Simon saaliit edellisiltä kesiltä olivat jäätävää kerrottavaa. - Keskimäärin ylös on noussut neljä haukea, keskipaino 4,5 kiloa. Kirjanpito auttaa tilastoinnissa, Simo paljasti.
Saavuimme siimalle. Aurinkoa ja sylilämmintä tuulta hönki idästä kuin lapsuuteni kesinä aina. - Aron pojilla pallaa mahorkka joutuin, aattelin.
Maijankaria päivysti tiirayhteisö. Merkkilipulla ei ollut selkä- eikä kalalokkeja kellumassa. Taivaanmerkit lukeva tai lokkien aikeista jotain ymmärtävä kalamies osaa sanoa saaliin noin suunnilleen. Simo oli vaiti. Ehkä jotain tiesikin. Tiesi tai aavisti, lentäjän poika.
Jukka komennettiin airoihin ja Simo kömpi Busterin keulaan. Meikäläinen on huomannut, että kameralaukun turvin pärjää ilman turhia hikoiluja…

Ensimmäinen pintakoho pukelsi lähellä lippua. Simo nappasi siiman käteensä. Jukka tiesi, että veneen keula oli pidettävä tuulta päin. Se on hyvä ohje soutajalle missä vain.
Peräjälkeen nousi neljä täkykalaa, koskematonta, kuollutta hailakkaa syöttiä. Olisihan nuo voinut vaikka savustaa eilen, mietin. Viidennessä oli tyhjä koukku. Sitten taas kaksi olmia patologian laitokselta. Ja taas tyhjä koukku. Pohjapainon jälkeen kaksi tyhjää. - Joskus käyvät napsimassa syöttejä peräjälkeen. Peratessa löytyy sitten syötit vatsasta, Simo valaisi.

Nyt on hauki!

Väsytysresepti on semmoinen että
- Kun hauki on koukussa, isketään selkäsiimaan lipenteri eli lukkoleikari puukelun jatkeena ja annetaan kalan telmuta aikansa.
- Mitä lämpimämpi vesi, sen nopeammat liikkeet kalalla. Yön yli siimassa rimpuillut kala on säyseämpi. Seuraavana yönä se on kuollut.
- Haavilla tai koukulla tempaistaan kala kyytiin. Puolimetrisen perukkeen lukko irrotetaan selkäsiimasta. Siunataan kala papilla ja lasketaan veret.
- Koukunpäästö kalasta kannattaa hoitaa vasta rannalla.
- Jos täkykaloja on matkassa niin syötitys uusitaan.

Kotirannassa tussahti kosaani eli kaasutuote. Keijo the Pekkiläisen aamulla toimittavat muikut pääsivät savustumaan.
Hauki painoi 5,6 kiloa. Tumma, laiha tyhjäsuoli otus. Pää painoi kolmanneksen. Sen sisään olisi mahtunut ihmisen reisi, kolme kaljapulloa ja venäläinen rekisterikilpi.
Liekö rouva lähtenyt kudulta vasta eilen? Iivantiirasta Simo oli uistellut poikansa Villen kanssa kuhan joka oli ollut mätilastissa. Miltei heinäkuussa. Yleinen arvio kesällä 2008 oli että kylmän kevään myötä kuhanpojan aamumurot eivät olleet kummoisia.

Julmetun terävä filetti suikaloi, sahasi ja sivalsi hauesta muikeita palasia. Nahattomia, miltei ruodottomia kimpaleita, jotka paistuessaan jättivät mökkiin tuoksun onnistuneesta päivästä. Kaksi onnellista ihmistä söivät lihoja alun kolmatta päivää.
Männynlatvuksista viskoi orava käpyjä nummelle. Koetin muistella, tarkoittiko se viilenevää, vai lupasiko ilmiö helteiden yhä jatkuvan.
Muurahaispesässä mahtihauen pää vajosi alas hiljalleen. Työläiskansa upotti syötävää tehtaan uumeniin. Loppukesällä pesän päältä löytyi kaunis leukapari, tarkasti syöty, puhdas ja valkoinen.

Antti Vanninen

takaisin