Pielinen 28.-29.10.2010

Savilahden alue osa 2

Edellisestä reissusta Pielisen rannoille oli vierähtänyt jo kolme vuotta. Liekö syynä se, ettei edellinen yritys tuottanut toivottua tulosta. Tänä syksynä Jari oli tehnyt kaksi tiedusteluretkeä ja meikäläinen yhden Pieliselle. MestJari oli saanut molemmilta reissulta mitallisia järvilohia ja meikäläinen yhden alamittaisen. Toiveet olivat siis taas korkealla. Matkaa Savilahteen on 150  km:ä, joten mökin vuokraus oli järkevä vaihtoehto. Kuin sattumalta Jari sai vuokratuksi saman mökin kuin edellisellä kerralla.

Reissuun lähdettiin Jarin paketilla. Se tiesi elintärkeiden tavaroiden hakemista omasta veneestäni eli kahta uistinlaatikkoa, kelluntavälineitä, otsalamppua sekä tärkeintä eli konjakkipulloa. Elämälle suuntaa antavat tavoitteet. Konjakkipullolla on tietty tarkoitus. Pullon kylkeen on tussilla kirjoitettu vuosiluku 2008 ja 4+. Se on ollut veneessä jo kolme kesää ja kuka tietää kuinka kauan se siellä tulee olemaan ellen saa yli neljän kilon lohikalaa. Toivottavasti se ei jää pojille perinnöksi.

Matkaan lähdettiin klo 7. Tiet olivat jäätyneet yön aikana. Onneksi kuski oli ajanut suurempiakin yhdistelmiä, joten perille päästiin turvallisesti. Ajoimme suoraan mökin pihaan ja tutkimme rantaa, josko siihen voisi veneen ankkuroida yön ajaksi. Turha toive. Lupsakka isäntäkin sanoi vedenpinnan olevan alempana kuin koskaan hänen elinaikanansa.

Laskuluiska sijaitsi n. 300 m:n päässä. Jyrkkä rinne oli luminen ja jäinen. Niinhän siinä kävi, että Jeeppikin tuli välillä holtittomasti alaspäin renkaat suttina. Betonilaatat olivat kuivalla maalla. Vene ja auto jouduttiin peruttamaan pehmeään saveen. Välillä koko perävaunu upposi pohjiaan myöten ja vene kallistui pahaenteisesti. Jeeppi osoitti tehokkuutensa ja ylösnostaminen ei tuottanut ongelmia.

Vesille pääsimme puolen päivän kieppeillä. Tuuliolosuhteet olivat vaan todella haasteelliset. Ajoimme myötätuuleen noin kolme kilometriä Aittosaaren viereen. Olimme laittaneet vaaput valmiiksi jo rannassa, joten laskeminen ei vienyt kovinkaan kauan. Lyhyessäkin ajassa sormet kohmettuivat alta aikayksikön. Hytin lämpimässä oli mukava olla. Kuusi kilometriä kovassa myötäsessä riitti ja oli pakko kääntyä takaisin päin. Sitten alkoi rynkytys. Vesi roiskui komeassa kaaressa tuulilasille ja sen ylikin. Webastokin sai osansa vedestä ja toimi sen jälkeen huonosti. Pyörimme loppuajan Aittosaaren vieressä ja tuloksena yksi järvilohi.

Toisena päivänä suuntasimme Jarin ottipaikoille Uramon salmen ympärille. Matkaan pääsimme hyvissä ajoin kahdeksan kieppeillä. Kelkkoihin virittelimme vaaput ja takiloihin houkutinlevyjen perään täkyraksit. Nopeudeksi 4 km/h ja ajoa syvänteiden päällä. Keli oli mitä parhain, pinta sopivasti rikki ja valon määräkin vaihteli pilvisestä auringonpaisteeseen. Pitkän päivän aikana veneessä kävi viisi järvilohta, kolme taimenta ja yksi hauki. Kaikki pääsivät takaisin kasvamaan. Vaapuista violetinväriset toimivat parhaiten.

Kotona vein veneeseen takaisin kaksi viehelaatikkoa, kelluntavälineet, taskulampun ja konjakkipullon. Ai niin, reissun ainoa mittakala tuli torstaina. Järvilohi 63 cm, 2,6 kg ja ottivieheenä omatekele violetilla kyljellä, sinisellä selällä ja valkoisella mahalla.

Rami

takaisin