Oulujärven Taimentreffit 22.09. 2007


Aamu valkeni Manamansalon kisakeskuksessa sateisena ja tuulisena. Keli ei pyynti-intoa lannistanut. Etenkään kun pääsisin Korhosen Tatun Eaglen lämpöön.

Piiraisen Jari kaarsi autollaan Martinlahden satamaan Oulujärven rantaan. Olin lähtenyt Jarin eli ”Puntin” völjyssä Kuhmosta. Kalevalan Taimenen jengiä oli rannassa muitakin. Jari oli menossa Samin ja Teijan Silveriin, minä hyppäisin Korhosen Tatun hopeasiiville.

Oulujärven ja muiden vastaavien ”Taimentreffien” ajatus ja henki on enempi seurallinen. Verissä päin harva kisailee, väitetään. Kipparikokouksessa selvisi, että taimenen alamitta on 45 senttiä ja kaksi lohikalaa oli lupa ottaa. 

Kisakeskus Martinlahti täyttää perheellisen matkailijan toiveet. Avaraa merellistä maisemaa ja puhdasta hiekkarantaa on tarjolla sekä kauppa, kuin keidas pyyntihenkisille uistelijoille ja heidän janoisille moottoreilleen. Vaikka elettiin syyskuun loppua, pystyi aistimaan, että kesällä täällä vasta fantsua olisi.

Rannassa toiveet olivat korkealla. Sotkamon monipuolisuusmies Tatu oli edellisenä päivänä kuskannut järvelle naaraspuolisia eräoppaita. Keli oli ollut märkä. Etelätuuli oli pyyhkinyt 12 metrin sekuntinopeudella. Kisapäivälle oli luvassa vielä ärjynpää aaltoa.

Keltaista peliin

Japanilaisten insinöörien voimannäyte hörskähti arvokkaasti, kun Tatu käynnisti Hondan ja suuntasi Silverin tuntemilleen ottipaikoille. Menomatkalla peräkuohu vaahtosi kellanharmaana. Sävyltään se vastasi Lentuan pyhää vettä.

Pelimiehenä Tatu sysäsi vieheiden valinnan harteilleni.  – Kai se haluaa testata ensikertalaisen tuurin, aattelin. Tiineistä askeista valkkasin kymmenkunta mieleistäni ottiväriä. Kotipuolen latvavesillä ne olivat antaneet saalista.     

Laitimmaisiin vapoihin viritin luottovieheeni, helmiäiskylkiset ja keltaselkäiset Jäntin vaaput. Itellankeltainen (entinen Posti) ja kirkkaampi chartreuse olivat pelittäneet ruskan aikaan harmaassa kelissä. Shad Rappejä, Rainbow Troutteja ja lilaselkäisiä muikkuteoksia pääsi siimojen jatkeeksi myös.

Puolilta päivin keli tyyntyi. Toveri aurinko paistoi sumupilven läpi. Etiäiset kuiskivat, että ottavan taimenkelin ainekset olivat kasassa. Vettä oli allamme kolmisen metriä ja kaiku piirsi pohjaksi hiekkaa. Heti kohta törmäsimme taimenparveen. Lyhyen ajan sisään kahdeksansenttiseen Jäntin pinkkivatsaiseen muikkuun ja keltaselkäisiin vaappuihin kopsahteli toistakymmentä alamittaa.  Semmoinen tietysti harmitti. Tuollaisen lastentarhan olisimme kernaasti kiertäneet kaukaa, jos joku olisi siitä varoittanut tai antanut vihiä.

 

Pedon fiilikset

Rantapenkalta suuntasimme selkävesille. Kisan loppuaika oli hiljaisempaa. Radiotiedustelu kertoi, että jokuseen alamittaan oli jäänyt Saminkin porukka.

Syvän päältä emme löytäneet kuin yhden kiloisen hauen. Metalliperukkeen ansiosta kala nousi veneeseen asti ja pääsi sumppuun. Satamassa kiikutin mahtihauen muovipussissa Puntin auton takaosaan. Sinne sen myös unohdin. Kerrotaan, että neljän päivän kuluttua takakontti oli tuoksunut vielä mystisemmältä kuin Puntin auton kuljettajan istuin.

Jäljestä päin tulee miettineeksi taimenuisteluiden mielekkyyttä ja istukkaiden kohtaloa Oulujärvellä ja muuallakin. Jos tämmöisen pienimuotoisen tapahtuman aikana 30 venettä koukuttaa 300:lta poikaselta suuvärkin kipeäksi, on pyyntitavassa hiomista. Taimen- ja järvilohien poikasten pintautuessa esim. Pielisen tai Päijänteen lohimestaruuskisojen aikaan kesällä, pitäisi satojen veneiden kilpailujen mielekkyyttä pohtia uudestaan. Tämä on rajoittunut, synkkä mielipiteeni.

Oulujärvi on meidän mittapuussa mieletön vesi, Kainuun meri. Kolme muuta kovaa koota Kainuusta ovat Kianto, Kekkonen ja Konsta. Jälkimmäinen on V. Huovisen luomus, edelliset ovat enempi jumalaista alkuperää.

Jos olisin valistunut itsevaltias, rauhoittaisin istutusalueet uistelulta ja tiheiltä verkoilta. Taimenpoikasten tulevaisuus olisi taatusti valoisampi. Mielellään tämmöistä järkeilyä näkisi myös kalastusalueiden päättäjillä.

Voittaja vuonna 2007: Eila ja Kari Kärkkäinen, Oulu: Taimen 50cm ja 1,4kg
Toinen ja viimeinen: Jouni  Lukkari miehistönään Marko Ilkko Ja Mika Kontioinen, Kajaani: Taimen 47cm 1.0kg
Loput eivät mittakalaa saaneet. Venekuntia 30.  Kilpailun kruunasi messevät arpajaiset.

Kiitos järjestäjille.

Antti Vanninen

 

takaisin