Lentuan muikut

Nuotta-aluksen kylki kimalteli auringossa. Kalamies kiskoi liinaa paljain käsin. Pakkasta oli muutama aste, mutta se ei vetoa haitannut. Lokki kaartoi lautan ylitse ja paljasti pyyntipaikaksi Kopakanlahden. Oltiin Kuhmon Lentualla.

Kuhmolainen Hannu Heikkinen (45) on kalastaja, ammattilainen. Pekin Keijo Kilponen ja Reporinteen Veikko Huotari ovat kovamaineisia pyytäjiä myös. Mestareita itäisiltä vesiltä.
Hannu asuu perheineen Timonniemenvaaran Pesolassa. Kuten tunnettua, talvella vaaralle pääsee Tulisalmesta jäätietä pitkin.
Hannu on kalastanut Lentualla poikavuosista asti. Makein muisto nuoruudesta on itse pyydetty suuri taimen. Mutta mikä on kovetun, ikänsä kalastaneen ammattilaisen vinkki, ohjeeksi ja ojennukseksi: - Kalat vaeltavat omia aikojan. Niiden liikkeistä et voi tietää mitään varmaa.
Siinäpä miettimistä meille kaiken tietäville normipyytäjille.

Syksyn satoa

Lokakuun lopun pintaveden lämpö oli neljä asteista. Ammattimainen kalastus millä vesillä tahansa oli tosimiesten työtä. Täynnä kylmiä ja pimeitä aamuja. Seassa vihamielisiä puhureita ja pakkasia. Mutta ei pekkasia…
Puhelin soi. Verkostoituneen kalastajan lähipiiri oli liekeissä taas. Kyläläiset ja mökkiläiset kinusivat vetten hopeaa purkitettavaksi ruokaöljyn ja tomaattipyreen sekaan. Ei maistunut tuohelle suolamuikkukaan, kun sen asetteli rukiisen leivän päälle...

Lentuan ylle

Ensimmäisellä vedolla nuotan perältä löytyi muikkuja saavillinen. Seassa kihisi ahvenia, kiiskiä, särkiä ja muutama tuppisiika. Ne olivat kuokkavieraita muikkujen häissä.
Mätimuikun maha hohti kiihottavan punaiselle. Pullea vatsa kuulsi kuin kirkuva aurinko pakkasaamuna, kun se nousee huurteisen suon takaa uutta päivää julistamaan.
Enin osa muikuista oli pientä, semmoista kymppimillin verkkoon tarttuvaa.
- Kuottuan puolella olisi isompaa, mutta se apaja alkoi ehtymään, tiesi Hannu.
Kysyntää oli kaloilla ollut. - Ristijärveltä asti ovat käyneet muikkuja hakemassa, Hannu sanoi.

Taivaan alle

Puhuri yltyi lännestä hurjiin lukemiin. Hannu täräytti perämoottorin käyntiin. Arveli nuottaavansa vielä Lehtoniemen penkan.
Perillä niemessä lautta tarttui kiveen. Hannu riisui haalarin ja loput vaatteet yltään. Laskeutui sitten kelteisillään veteen ja työnsi lautan irti matalasta. Tavan ihminen olisi saanut semmoisesta kuolemantaudin.
Ehkä seuraavana päivänä tuuli olisi suotuisampi.
Hannun tanssilava mennä läikytti Likosaaren ja Timonniemen välistä kohti etelää. Haihtui hetkeksi auringon kiloon ja katosi sitten niemen taakse.
Soudin mökkirantaan ja nostin kalat kuivumaan. Kesti aikansa kun sain veret sormissani kiertämään.

Uuteen nousuun

Lentua on Kainuun suurjärvistä syvin. Kinnulan edustalla on pohjaan matkaa 52 metriä. Lentuaa ei ole säännöstelty. Sen vapaus on lailla turvattu. Lentuan latvat ulottuvat pohjoisessa Hyrynsalmen rajalle, koillisessa Vartiukseen ja idässä Elimyssalon kupeeseen.
Kalakanta koostuu himotusta muikusta ja vähemmän arvostetusta kuoreesta. Isolle ahvenelle kannattaa reikiä kairata karien ja syvänteiden reunoille. Kesäiltoina Rytikaarteesta ja Niskasaarten kärjistä pilkitään pohjaongella mahtavia saaliita.
Kuha on myös uinut verkkomiesten pyydyksiin, mutta hauki, särki ja lahna ovat lisineet kiusaksi asti. Nyt niitetään satoa mitä suo-ojien ja lannoitteiden muodossa on Lentuaan valutettu.
"Lentuan lohelle" ei ole ystäviä löytynyt. Taimen on ollut murheellisen pitkään kadoksissa. Suurimpana vedenomistajana Metsävaltio on tehokkaasti laistanut istutukset, vaikka taimen on Lentuan alkuperäinen laji.

Antti Vanninen

Kuvateksti: Tanssii muikkujen kanssa. Muikunpyynti keinuvalla aluksella vaatii vetreät polvet ja hyvän kunnon. Riski virkistävästä kylvystä kesken työpäivän on aina olemassa.

takaisin