Kalliojoen kunnostaminen

takaisin

Kalliojoen vesistön
virtavesien kunnostussuunnitelma



Sisällys
1. Johdanto 2
2. Yleistä 3
2.1 Sijainti 3
2.2 Lähtöaineisto ja koordinaattijärjestelmä 3
3. Vesistön yleiskuvaus 3
3.1 Kalliojoen vesistö 3
3.2 Virtaama tiedot 4
3.3 Veden laatu 4
4. Vesistön käyttö 5
4.1 Uitto ja uittolaitteet 5
4.2 Vesiliikenne 5
4.3 Kalasto ja kalastus 5
4.4 Vesivoimatalous ja säännöstely 6
5. Kalliojoen kalataloudellinen kunnostus 6
5.1 Kunnostustoimenpiteet kohteittain 7
5.2 Töiden toteuttaminen ja kustannukset 27
6. Hankkeen vaikutukset 28
6.1 Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan 28
6.2 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen 28
6.3 Vaikutukset veneilyyn ja vesistön virkistyskäyttöön 28
6.4 Vaikutukset vesivoimaan ja uittoon 29
6.5 Arvio kunnostustoimenpiteiden vaikutuksesta Natura-alueen luontoarvoihin 29
6.6 Vahingot ja haitat 30
7. Oikeudelliset edellytykset 31
7.1 Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupa 31
7.2 Sopimukset 31
Suunnittelija 31

PIIRUSTUKSET
Piirustus 1. Sijaintikartta 1:300 000
Piirustus 2. Kalliojoen valuma-aluekartta 1:200 000
Piirustukset 3 a - 3 b. Kalliojoen vesistön koskijaksokartat 1:55 000
Piirustukset 4 a - 4 ä. Työkohdekartat 1:1000

LIITTEET
Liite 1 (1 s.): Veden laatu tietoja Kalliojoen vesistöalueen järvistä
Liite 2 (1 s.): Metsähallituksen lausunto Natura-alueella tehtäviin kunnostustoimenpiteisiin
Liite 3 (7 s.): Luettelo maa- ja vesialueen omistajista sekä vesitettäväksi suunniteltujen maa- alueiden pinta-alat (m2) toimenpidekohteittain


1. Johdanto

Kalliojoen vesistöalueen kosket perattiin Metsähallituksen toimesta vuosina 1953-1955 irtouiton helpottamiseksi. Perkaukset suoritettiin puskutraktorilla, minkä seurauksena kosket muuttuivat suhteellisen tasapohjaisiksi, tasaleveiksi ja suoraviivaisiksi uittoränneiksi.

Kalliojoen vesistön uittosääntö kumottiin Kivijokea lukuun ottamatta 27.1.1977. Koskialueiden kunnostussuunnitelman ja PSVO:n uittosäännön kumoamispäätöksen (nro 9/77/I) lupaehtojen mukaiset kunnostustyöt saatiin päätökseen 24.8.1979. Koskien kiveämisten lisäksi suunnitelmaan sisältyi kahden uittopadon purkaminen.

Koskien kiveäminen on toteutettu asettamalla uomaan yksittäisiä kiviä ja uoman keskiosaan jätettiin kiveämätön noin 2-3 m leveä ns. kriisiajan uittoväylä uittoa ja mahdollista veneliikennettä varten. Kunnostuksessa käytetty kivimäärä on ollut tuon ajan kunnostustöissä vähäinen, joten koskia reunustavat perkausmassoista koostuvat penkereet jäivät kunnostuksen jälkeenkin pääosin paikoilleen. Myös osa kuivilleen jääneistä uomanosista jäi edelleen näiden penkereiden taakse.

Monet uittosäännön kumoamisen yhteydessä tehdyistä kunnostuksista ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Kalliojoen vesistöalueellakaan kunnostuksilla ei ole saavutettu asetettua tavoitetta kalatalouden osalta eikä uiton aikainen haitta ole näin ollen poistunut. Nykykäytännön mukaiset koskien vesipinta-alojen kasvattamiset ja mm. kutusoraikkojen rakentaminen eivät kuuluneet toteutettuihin toimenpiteisiin. Täydennyskunnostuksen tavoitteena on virtavesien palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa siten, että virtavesikutuisten lohikalojen mm. taimenen ja harjuksen luontaiset lisääntymisedellytykset paranevat ja Kalliojoen reitin kalataloudellinen arvo nousee.

Kalliojoelle on Kainuun vesi- ja ympäristöpiirissä laadittu kalataloudellinen kunnostussuunnitelma 1988 (Tnro 94 Kavy 2), maa- ja metsätalousministeriön antaman toimeksi annon perusteella (kirje n:o 3185/703 MMM, 18.3.1986). Ministeriölle kunnostusaloitteen on tehnyt Oulun kalastuspiirin kalastustoimisto 6.9.1985. Rahoituksen puuttuessa hankkeeseen ei kuitenkaan haettu VO:n lupaa ja suunnitelma jäi toteuttamatta.

alkuun

2. Yleistä

2.1 Sijainti
Kalliojoen vesistöalue sijaitsee Kuhmon kunnassa laskien idästä osittain Venäjän puolelta Lentuajärven itäreunalle. Kalliojoen vesistöalue (59.95) on osa Oulujoen Sotkamon reittiä (59.9). Kalliojoen sijainti on esitetty yleiskarttapohjalla piirustuksessa 1 ja valuma-alue piirustuksessa 2.

2.2 Lähtöaineisto ja koordinaattijärjestelmä
Kalliojoen rantaviiva on digitoitu peruskartta (1:20 000) aineiston mukaan ja reitin koskialueet on selvitetty maastotutkimuksilla ja -mittauksilla absoluuttista gps-paikannusta apuna käyttäen 4.-8.10. ja 14.-15.10.2004. Maastotöiden aikaan reitin virtaama ylitti reilusti ajankohdan normaalin virtaaman (30 vuoden keskiarvo 5,65 m³/s, 4.10.2005 virtaama oli 14.6 m³/s). Kunnostettavat virtapaikat on esitetty koskijaksokartassa (Piirustukset 3 a ja 3 b).

Suunnitelmat on sidottu YKJ-koordinaattijärjestelmään. Kunnostuskohteiden työkohdekartat on esitetty mittakaavassa 1:1000 (Piirustuksissa 4 a - 4 ä).

alkuun

3. Vesistön yleiskuvaus

3.1 Kalliojoen vesistö
Kalliojoen vesistöalue alkaa Kuhmon kunnan Viiksimon kylästä. Osa latva-alueiden valuma-alueesta sijaitsee Venäjän puolella. Veräisen ja Lentua -järvien välistä osuutta kutsutaan Kalliojoen reitiksi.

Valuma-alueen itäosan vedet kerääntyvät Veräisenjärveen (Keskivesi (MW) N60+189,30 cm) lähinnä Viiksimo- ja Hoikan eli Tahkosenjoesta. Tahkosenjoki yhtyy Viiksimojokeen Pieni-Tahkosenjärvessä noin kilometri ennen Veräisen-järveä. Tahkosenjoen valuma-alue on suurelta osin Venäjän puolella. Viiksimo (MW N60+211,20 cm) saa vetensä useista pienistä puroista, joista merkittävim-piä ovat uitonkin piirissä olleet Takajoki ja Piilojoki. Viiksimojoki laskee Ala-järven kautta Viiksimojärvestä noin 11,3 km matkan Veräisenjärveen. Viiksimo-joen koskia ovat Viiksimon luusuakoski, Alajärven luusuakoski, Taivalkoski, Hevonkoski, Saksan sahi, Kallioinen ja Pieni-Tahkokoski. Viiksimon ja Veräi-sen järven välinen pudotuskorkeus on 22,2 metriä. Veräisenjärveen laskee poh-joisesta Palosenjoki, joka alkaa kahtena eri haarana ja laskee Pikku-Palosesta Veräiseen. Itäinen haara laskee Maaselänjärven, Porsaisenlammen ja Irkunjär-ven kautta Pikku-Paloseen ja läntinen haara alkaa pienistä lammista laskien mm. Ryti-Palosesta Iso-Palosenjärven kautta Pikku-Paloseen. Veräisenjärvi laskee Saavanjokena Pieni-Kauro järveen, joka on kapean salmen kautta yhteydessä Kaurojärveen. Veräisen ja Pieni-Kaurosen välillä pudotuskorkeutta on 60 cm. Kaurojärven valuma-alueen (59.953) pinta-ala (F) on 262,2 km² ja järvisyys (L) 7,2 %.

Kauronjärvestä (MW N60+188,90 cm) vesireitti jatkuu Lehdonjokena Kauron-kosken, ja Kenkinivan kautta Kalastonlampeen, josta vedet päätyvät Kalaston-kosken ja Lihastennivan kautta Hoikka-Juolunka järveen. Juolunkajärvestä (MW N60+184,80 cm) reitti etenee Niskanivan, Lohikosken, Nurronkosken ja Poronkosken kautta Kalliojärveen.
Kalliojärvestä (MW N60+175,80 cm) vedet virtaavat Siltanivan, Törmäkosken, Pystynkosken ja Laukkukosken läpi Jokijärveen, josta edelleen Sumsankosken kautta Sumsanjärveen (MW N60+171,30 cm).

Sumsanjärven luusuassa on isoimmista kivistä perattu matala niva, jonka jälkeen tulevat Kattilakoski, Pitkäkoski, Vääräkoski ja Haapakoski ennen Iso Korpijärveä (MW N60+169,30 cm). Iso Korpijärvestä vedet laskevat reitin viimeisen kosken, Korpikosken, kautta Lentuaan (MW N60+167,90 cm).

Reitin välijärviin laskee useita pienempiä jokia ja puroja. Merkittävimpinä mm. Veräisen itäpäähän laskeva Kylmänjoki, Kauronjärven kaakkoispäähän laskeva Kauronjoki, Juolunka järven pohjoispäähän Kuikkajärven kautta tuleva Peuron-puro, uitonpiirissä ollut Kalliojärven kaakkoispäähän laskeva Kivijoki sekä Pienijoki ja Myllyjoki ja Sumsanjärveen Rimminjokena pohjoisesta laskeva Raha-joki.

Valuma-alueen koko Kalliojoen reitin purkukohdassa on (F) 550 km² ja järvisyys (L) 8,6 % (piirustus 3). Pudotuskorkeutta välillä Viiksimo-Lentua keskiveden pinnankorkeuksista (MW) mitattuna on 39,9 metriä ja kunnostettavia virta-alueita yhteensä noin 6,1 k m. Valuma-alueen suurin yksittäinen maankäyttö-muoto on metsätalous.

3.2 Virtaama tiedot
Kalliojoelta (vesistöalue 59.952, F=512 km², L=12,8%) on virtaamamittauksia Kalliojärven luusuasta vuodesta 1971. Keskiylivirtaama (MHQ) on n. 23 m³/s, keskivirtaama (MQ) 5,9 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) n. 2,0 m³/s. Maksimi- ja minimivirtaama-arvot ovat seurantajaksolla olleet (HQ) 52 m³/s ja (NQ) 0,59 m³/s. Järvet tasaavat hieman virtaamia ja sen vaihtelun nopeutta eli ne pienentävät ylivirtaamia ja tasoittavat myös alivirtaamia. Kalliojärven keskiveden pinnankorkeus (MW) on nykyisin N60+ 175,80 cm.

3.3 Veden laatu
Kalliojoen reitiltä on kerätty veden laatu tietoja useista järvistä satunnaisesti vuodesta 1964. Näytteitä on otettu erikseen reitin järvistä ja jokiuomasta. Reitin vesi on lievästi humuksen värjäämää ja veden pH on lähes neutraali. Vesistö on karu ja välijärvistä vain Hoikka-Juolunka järvessä on havaittu (25.4.1973) alus-veden hapettomuutta. Vedessä ei ole suuria metallipitoisuuksia ja orgaanista ainetta on tulva-aikanakin kohtuullisesti (Liite 1). Veden laadulliset ominaisuudet eivät rajoita esimerkiksi taimenen, siian ja harjuksen lisääntymistä vesistössä.

alkuun


4. Vesistön käyttö

4.1 Uitto ja uittolaitteet
Kaikki Kalliojoen reitin ja Viiksimojoen kosket pääväylän osalta välillä Viiksimo - Lentua perattiin konetyönä irtouiton helpottamiseksi MH:n toimesta vuosina 1953-1955. Koskista työnnettiin kivet rannoille niin, että uomasta muodostui 6-12 metriin leveä väylä koskien pohjien jäädessä poikkisuunnassaan suhteellisen tasaisiksi ja pituussuunnassa tasakalteviksi. Koskia myös suoristettiin ja rannat pengerrettiin jyrkiksi. Uiton kuntoonpanotöissä koskia myös kavennettiin ja niskoja ruopattiin syvemmiksi. Perkausten seurauksena ovat Viiksimon, Veräi-sen, Pieni-Kauronjärven, Kauronjärven, Kalastonlammen, Kalliojärven, Sumsan-järven ja Korpijärven veden pinnan korkeudet ovat laskeneet noin 30 cm.

Lentuajärveen laskevan Kalliojoen vesistön uittosääntö Kivijokea lukuun ottamatta kumottiin PSVO:n päätöksellä (nro 9/77/I) 27.1.1977 ja koskialueet kunnostettiin velvoitteen mukaisesti Kainuun vesipiirin vesitoimiston toimesta. Uittosäännön kumoamiseen liittyvät työt saatiin päätökseen 24.8.1979. Koskien kiveämisten lisäksi suunnitelmaan sisältyi mm. kahden uittopadon, Juolunkajärven ja Kalliojärven uittopadon purku ja muiden uittolaitteiden poisto. Juolunkajärven uittopadon yli kulkee edelleen huonokuntoinen puusilta. Ennen uittosäännön kumoamista Metsähallitus oli hakenut luvan Kalastonkosken kiveämiseen PSVO:lta 25.11.1971 (nro 99/71/I) ja lupa vahvistettiin KHO:ssa (nro 4180/72/TT) 26.10.1972.

4.2 Vesiliikenne
Kalliojoki on perattu venekulkukelpoiseksi Veräisen ja Lentuan välillä jo ennen uittoperkauksia. Kalliojokeen on perattu veneväylä 1891-1893 silloisen tie- ja vesirakennusten ylihallituksen toimesta. Uiton aikaisissa perkauksissa tervankuljetusreittinä toimineen Kalliojoen veneen vetoa varten rakennetut kivi/hirsiarkut ns. möljät purettiin käytännössä kokonaan uusien vesistöjärjestelyiden tieltä. Uittosuisteiden alla ja niskoilla voi edelleen olla osia möljistä. Puurakenteita möljistä ei ilmeisesti ole enää jäljellä kuin Vääräkoskessa noin 25 metrin päässä pää-uomasta. Myös Uittosäännön kumoamisen yhteydessä perkuusuisteita ja möljien osia on purettu. Nykyisin vesiliikenne on kotitarve- ja virkistyskalastukseen liittyvää veneilyä reitin välijärvissä sekä Lentuan ja Iso Korpijärven välillä. Iso-Palosen ja Lentuan välisellä reitillä on myös virallinen melontareitti.

4.3 Kalasto ja kalastus
Kalliojoen vesistössä on aikaisemmin ollut suhteellisen hyvä arvokalakanta. Perkausten seurauksena arvokalojen virtavesissä vaatimat elinympäristöt muuttuivat ja arvokalakannat taantuivat. Kalliojoelle leimautuneet siika- ja järvi-taimenkannat ovat ilmeisesti hävinneet, mutta reitillä tavataan edelleen ainakin harjusta. Kalliojoen vesistössä on tehty sähkökoekalastuksia vuosina 1977 ja 1984 (Taulukko 1). Vuoden 1977 koekalastuksissa taimenia ei havaittu, vaikka menetelmä sopii hyvin taimenen poikaspyyntiin. Sitä vastoin sähkökoekalastus ei sovellu jokikutuisen siian tai harjuksen pyyntiin. Vuonna 1984 taimen tiheydet olivat myös hyvin alhaiset.

Taulukko 1. Kalliojoen vesistön sähkökoekalastustuloksia vuosilta 1977 (Salojärvi ym. 1981) ja 1984 (Yrjänä ym. 1988).
taimen made ahven hauki simppu salakka/yks m²
Taivalkoski - 20 - 4 3 98 100
Kallioinen - 9 - - 56 - 100
Tahkoniva ja
Tahkonkoski * - 64 175 - 40 - 1610
Poronkoski 4 20 41 - 18 - 100
Törmäkoski - 24 19 - 511 - 100
Sumsankoski 6 18 - - 142 - 100
Pitkäkoski */-84 -/6 67/51 -/8 67/- -/47 -/ - 150/100
* vuosi 1977

Vuoden 1979 uittosäännön kumoamisen yhteydessä tehdyt kunnostustyöt eivät ole olleet riittäviä arvokalakantojen palauttamiseksi, mutta koskireitti tarjoaa edelleen erinomaisen potentiaalin jokikutuisten lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi. Nykyisin reitin kalakantoja hoidetaan istutuksin.

4.4 Vesivoimatalous ja säännöstely
Lentuan vesistöä ei ole rakennettu eikä järven veden pinnan korkeutta säännöstellä.

alkuun

5. Kalliojoen kalataloudellinen kunnostus

Aikaisemmin kunnostuksen tavoitteena on ollut lähinnä uiton aikaisten vesien käytölle haittaa ja vaaraa aiheuttavien laitteiden ja rakenteiden purku. Koskien kiveäminen oli ns. yksittäiskivikunnostusta ja uoman keskiosaan jätettiin kiveämätön noin 2-3 m leveä ns. kriisiajan uittoväylä. Koskien niska-alueiden muutokset (perkaukset) yhdessä kriisiväylän vaikutuksen kanssa ovat mm. pidentäneet alivirtaamakauden vaikutusta koskessa sekä kasvattaneet ylivirtaamaa ja vastaavasti pienentäneet keski- ja alivirtaamien aikaista koskiuoman vesitilavuutta.

Kunnostuksessa käytetty kivimäärä on ollut tuon ajan kunnostustöissä perkaus-määriä vähäisempi, joten koskia reunustavat perkauskivistä koostuvat penkereet jäivät kunnostusten jälkeenkin paikoilleen. Myös osa kuivilleen jääneistä uomanosista jäi edelleen näiden penkereiden taakse. Nykykäytännön mukaiset alkuperäisten vedenpintojen palauttaminen, uoman pidätyskyvyn kasvattaminen ja esim. kutusoraikkojen rakentaminen eivät tuolloin kuuluneet yleisesti toteutettuihin toimenpiteisiin.

Kunnostusten ensisijaisena tavoitteena pidetään yleisesti koskiuoman monimuotoisuuden lisäämistä (esim. Yrjänä 1995), jolloin mm. eri ikäisille lohikaloille sopivien elinympäristöjen määrä lisääntyy. Kalliojoen vesistöalueen virtavesien kunnostustoimenpiteillä koskien kalataloudellista arvoa voidaan parantaa. Kunnostaminen tehdään vaihtelevilla tekniikoilla pyrkien jäljittelemään koskin luonnontilaista rakennetta. Nopeasti virtaavissa koskissa kriisiväylän kiveämisellä, kostekuoppien kaivamisella ja pohjan kynnystämisellä lisätään erilaisten vesisyvyysvyöhykkeiden ja virrannopeusalueiden määrää ja turvataan keski- ja alivirtaamien aikainen vedenriittävyys koskiuomassa. Lisäksi parannetaan koskien ranta-alueiden ja kuivien uomanosien vesitystä sekä paikoin levennetään koskiuomaa. Uoman pinta-alan kasvaessa virtaukset hidastuvat ja kalojen poikasympäristöjen laatu sekä määrä kasvavat. Hitaammin virtaavia nivamaisia alueita kunnostetaan lisäämällä koskeen yksittäisiä suuria kiviä tai kiviryhmiä sekä kaivamalla kivien yhteyteen monttuja.

Kunnostusten kalataloudellisesti merkittävimpiä tavoitteita on lohikalojen luontaisen lisääntymisen elvyttäminen. Kiveämistoimenpiteiden lisäksi tärkeimmille taimenen ja harjuksen poikastuotantoalueille tehdään kutusoraikkoja. Seulotusta sorasta tehdyt kutualustat sijoitetaan sopiviin virtapaikkoihin usein koskien niskoille sekä virtasuvantojen alaosiin. Harjuksen kutualueet ovat samankaltaisia sorapohjia kuten taimenellakin. Pienpoikasille soveltuvat alueet ja kutualueet muodostavat kunnostuksissa kiinteän kokonaisuuden.

Osittain vähäisen kiveämisen ja lupaehtoihin kuuluneen 2-3 m väylän jättämisen seurauksena perkausten aiheuttamaa haittaa ei ole pystytty poistamaan tai riittävissä määrin vähentämään siten mm. kalataloudelliset tavoitteet eivät ole täyttyneet.

5.1 Kunnostustoimenpiteet kohteittain
Maaston, vesistön sekä työkoneiden luomat rajoitteet ja mahdollisuudet rajaavat toimenpiteitä työmailla. Kohteittain kuvatut toimenpiteet osoittavat kunnostuksen suunnan, mutta mm. edellä mainituista syistä lopulliset toimenpiteet määritellään työmailla. Kunnostus on mitoitettava alivirtaamilla vallitseviin olosuhteisiin sekä ylivirtaaman aikaisiin koviin virtauksiin. Uittoväylän kiveämisellä ja kynnystämisellä turvataan keski- ja alivirtaamakausien aikainen veden riittävyys koskiuomassa. Konetyönä peratuista koskista on hienompi kiviaines huuhtoutunut pois koskien alle järviin, jokisuvantoihin ja penkereiden taakse. Perkuuvalleista saatava pohjaa iskostava pieni kiviaines (hiekka ja sora) on yksi tärkeimmistä poikastuotantoalueiden rakennusmateriaaleista. Oleellisimpina seikkoina on pengerrettyjen ranta-alueiden ennallistaminen, virrannopeuden hidastaminen, veden riittävyyden turvaaminen ja väylän poistaminen. Kunnostus tehdään pienellä mittakaavalla toimenpiteiden kohdistuessa lähes joka koskimetrille.

1. Viiksimon luusuakoski (160 m) (työkohdekartta 4 a)

Viiksimojärvi purkaa vetensä lyhyen luusuakosken kautta Alajärveen. Koski on melko suora ja perkaukset on selvästi havaittavissa. Perkausten johdosta Viiksimon veden korkeus on laskenut noin 30 cm. Uittosäännön kumoamisen yhteydessä koskiosuudelle ei osoitettu toimenpiteitä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskaa kivetään tasaisemmaksi ja sinne asetetaan pintakiviä
· niskan imuun tehdään kutusorastuksia (4 m³).
· uomaan tehdään puolittaisia kynnyksiä suisteiksi ja ranta-altaiksi itärannan perkuuvallin materiaalilla.

50 - 100 m
· länsirannan perkuukivistä tehdään kynnys uoman luontaisen leventymän alaosaan
· itäpuolen rantaa levitetään altaan kohdalta.
· uoman alaosaan tehdään osittaiskynnyksiä molempien rantojen perkuuvalleista.
100 - 150 m
· kohteen yläosassa jatketaan ranta-alueen ennallistamista.
· länsirannan kivisuiste puretaan kohteen alaosalle.
· virtaa ohjataan länsirannalle.
· suvanto-osuudelle asetetaan yksittäisiä kiviä ja tehdään/jätetään monttuja.
150 - 160 m
· länsirannan kivisuiste puretaan tasaisesti uoman poikki.

2. Alajärven luusuakoski (225 m) (työkohdekartta 4 b)

Alajärven luusuakoskessa on kaksi perättäistä niska-aluetta. Koski on tasaleveä ja sen laidat on pengerretty perkuumateriaalilla. Vanha ranta on paikoin nähtävissä uoman pohjoispuolella. Uiton kuntoonpanotöissä uomaa on syvennetty ja kavennettu. Uittosäännön kumoamisen yhteydessä koskiosuudelle ei osoitettu toimenpiteitä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kosken niska-alueelle tehdään harva pintakiveys.
· kutusorastuksia tehdään niskalle ja sen alapuoliselle osuudelle (5 m³).
· pohjoispuolen vanha ranta-alue palautetaan uoman rannaksi siirtämällä suistekiveys uomaan.
· eteläpuolen pengerretyn rannan leveysvaihtelu palautetaan ja ranta-vyöhykettä madalletaan paikoin.
50 - 100 m
· pohjoispuolen vanha ranta-alue palautetaan uoman rannaksi siirtämällä suistekiveys uomaan.
· eteläpuolen pengerretyn rannan leveysvaihtelu palautetaan ja ranta-vyöhykettä mataloitetaan ja allastetaan.
100 - 150 m
· rantavyöhykettä ennallistetaan molemmilla rannoilla.
· kohteen keskiosasta virtaa poikkeutetaan osittaiskynnyksin.
· tehdään ranta-altaita.

150 - 200 m
· pohjoispuolen perkuupenkka puretaan koskiosuudelle uomaa samalla leventäen.
· kalliokynnykselle kohtaa ei levennetä.
· kynnyksen alle asetetaan isoja kiviä.
· rantoja madalletaan ja allastetaan
200 - 225 m
· rantavyöhykettä ennallistetaan molemmilla rannoilla.
· isot kivet otetaan irti rannasta ja asetetaan kosken loppuun.

3. Taivalkoski (820 m) (työkohdekartta 4 c)

Taivalkoski on reitin pisin yksittäinen koski. Kosken rantapenkat ovat jyrkät ja kosken uoma on puskettu tasaleveäksi ja tasakaltevaksi. Koskea on oikaistu, syvennetty ja pengerretty. Vanha ranta on paikoin näkyvissä nykyisen vesipinnan yläpuolella.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskaosuudelta puretaan molempien rantojen perkuusuisteet
· niskaa tasataan loivemmaksi ja parannetaan vanhan ranta-alueen virtausta.
· niskalle tehdään kutusorakoita (4 m³).
50 - 100 m
· kohteen yläosaan tehdään kynnys/matalikko vesipinnan nostamiseksi.
· rantapengerrystä puretaan uoman länsirannalta ja itärannan kivisuiste puretaan virtaan palauttaen alkuperäisen uoman rantavyöhyke.
· rannoille tehdään osittaiskynnyksiä ja matalia altaita.
100 - 150 m
· rantapengerrystä puretaan uoman länsirannalta ja itärannan kivisuiste puretaan virtaan palauttaen alkuperäisen uoman rantavyöhyke.
· rannoille tehdään osittaiskynnyksiä ja matalia altaita.
150 - 200 m
· puretaan itä- ja länsirannan ulkokaarteiden perkuuvallit ja vesitetään alkuperäisen uoman osat. Perkausmassat käytetään kaarteen alapuoliseen kynnykseen ja sisäkaarteiden matalikoihin.
· kohteen alaosan ulkokaarteen kivet puretaan uomaan vettä padottavaksi yksittäiskiveykseksi.
200 - 250 m
· rakennetaan pitkä kynnys molempien rantojen perkuupenkereiden kivistä.
· kynnykseen tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
· kynnyksen muodostaman altaan pohjaksi jää nykyinen taso.
250 - 300 m
· rantavyöhykkeitä vesitetään purkamalla perkuuvalleja ja nostamalla vedenpintaa osittaiskynnyksin.
· kohteen keskiosalle tehdään kynnys ja uomaa kavennetaan kynnyksen kohdalta. Kynnykseen käytetään länsirannan perkuukasaa.
· virtaa ohjataan kohti itäpuolen alkuperäistä rantaa.
300 - 350 m
· puretaan itärannan kivisuiste alkuperäisen uoman edestä.
· poikkeutetaan päävirtaa ja nostetaan vesipintaa osittaiskynnyksin.
· käännetään virtaa länsirannan ulkokaarteeseen ja puretaan saman rannan kivipenger.
350 - 400 m
· puretaan länsirannan kivisuiste alkuperäisen uoman edestä.
· tehdään matalikko (matalikot pienestä kivimateriaalista) itärannan sisä-kurviin.
· käännetään virtaa itärannan ulkokaarteeseen ja puretaan saman rannan kivipenger osittaiskynnyksiksi virtaa ohjamaan.
400 - 450 m
· länsipuolen sisäkaarteeseen tehdään matalikko.
· rantavyöhykkeitä vesitetään purkamalla perkuuvalleja ja nostamalla ve-denpintaa osittaiskynnyksin.
· kohteen lopun länsirannan perkuukasa puretaan ja isot kivet asetetaan virtaan.
450 - 500 m
· kohteen keskiosalle tehdään matalikko ja uomaa kavennetaan matalikon alaosasta.
· matalikon eteen tehdään kutusoraikko (4 m³).
· käännetään virtaa länsirannan ulkokaarteeseen ja puretaan saman rannan massiivinen kivipenger.
· itäpuolen sisäkurviin tehdään matalikko.
500 - 550 m
· ulkokaarteen vesitystä ja kivipenkereen purkua jatketaan.
· isot kivet asetetaan pintakiviksi.
· rantojen perkuukivet asetetaan virtaan ja pohjaan tehdään/jätetään matalia monttuja.
550 - 600 m
· rantavyöhykkeen virtausta parannetaan ja vedenpintaa nostetaan osittaisilla ja virran poikki ylettyvillä kynnyksillä.
· puretaan länsirannan kivisuiste ja ohjataan virtausta myös ulkokaarteeseen.
· kavennetaan uomaa kohteen itärannalle tehtävällä matalikolla.
600 - 650 m
· rantavyöhykkeen virtausta parannetaan ja vedenpintaa nostetaan matalilla kynnyksillä.
· kohteen loppuun ja alkuun tehdään kynnykset länsirannan perkuumassoista.
· uomaa kavennetaan alemman kynnyksen kohdalta siten, että kynnys rajoittuu itärannalle tehtävään matalikkoon.
650 - 700 m
· rantavyöhykkeitä vesitetään purkamalla molempien rantojen perkuuvalleja ja nostamalla vedenpintaa osittaiskynnyksin.
· kynnyksien yhteyteen tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
700 - 750 m
· rantavyöhykettä ja sen virtausta parannetaan.
· vedenpintaa nostetaan matalilla kynnyksillä.
· puretaan itärannan kivipengerrys ja vesitetään alkuperäistä uoman ulko-kaarretta.
750 - 800 m
· kohteen alkuun itärannalle tehdään osittaiskynnys.
· vesitetään uoman länsirantaa ja nostetaan vesipintaa osittaiskynnyksin.
· uoman itärannalle tehdään matalikko.
800 - 820 m
· rantojen perkuukivet puretaan uomaan ja vedenpintaa nostetaan osittais-kynnyksin.
· lopussa virtaa ohjataan länsirannalle.

4. Hevonkoski (50 m) (työkohdekartta 4 d) Itäpuoli kuuluu harjujen suojeluohjelmaan; Maariansärkkä (Alueen koodi HSO110105 )

Hevonkoski on lyhyt ja kiivasvirtainen koski lähellä Taivalkoskea. Kosken yli kulkevan metsätien silta on melko uusi ja siltahankkeen yhteydessä on muokattu myös koskiuomaa. Koski ei lyhyytensä vuoksi sovellu poikastuotantoalueeksi, mutta sitä voidaan parantaa isommille kaloille sopivaksi. Suojelualue on merkitty työkohdekarttaan 4 d (Piirustukset 4) ja koskijaksokarttaan (Piirustus 3).

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskalle lisätään lomittain muutamia pintakiviä.
· sillan jälkeen tehdään kaksi kynnystä ja uomaa levennetään länsirannan puolelta.
· puretaan länsirannan perkuusuiste matalikoksi ja ohjataan virtaa myös sen länsipuolelta. Matalikon ympäristö jätetään syväksi.

5. Kallioinen (250 m) (työkohdekartta 4 e) Natura 2000-aluetta (Alueen koodi: FI1200252), Ystävyydenpuiston osa-alue; Iso-Palosen - Maariansärkkien lsa

Kallioinen on viimeinen Viiksimojoen koski ennen Pieni Tahkosenjärveä, jossa vedet yhtyvät Tahkosenjoen reitin kanssa. Kallioista on perattu voimakkaasti ja perkuuvallit ovat käytännössä paikoillaan. Kosken rannat ovat jyrkkiä ja osin pengerrettyjä. Niskaosuus tulvii ylivirtaamilla uoman reunojen yli. Kohteella on retkeilyreitin ylikulkusilta. Suojelualue on merkitty työkohdekarttaan 4 e (Piirustukset 4) ja koskijaksokarttaan (Piirustus 3).

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· puretaan kivipenkereet molemmilta rannoilta harvasti virtaan.
· kivien väliin tehdään kutusoraikkoja (5 m³).
· lisätään vedenvirtausta pohjoisrannan puolelle kohti alkuperäisen uoman rantaa eteläpuolta mataloittaen.
50 - 100 m
· puretaan pohjoisrannan kivisuiste ja ohjataan virtaa pohjoisrannalle.
· etelärannalle tehdään matalikko.
· kohteen loppuosaa kynnystetään etelärannan perkausmassoilla.
100 - 150 m
· puretaan eteläpuolen kivisuiste uomaan alkuperäisen rannan edestä.
· rantavyöhykkeen pengerrykset puretaan ja rantavyöhykkeelle palautetaan luontainen leveys- ja syvyysvaihtelu.
· kohteen alaosaan tehdään kynnys etelärannan perkuumassoista.
150 - 200 m
· kohteen keski- ja alaosaan tehdään kynnys etelärannan perkuumassoista.
· kynnyksien väliin tehdään osittaiskynnyksiä ja ranta-altaita.
200 - 250 m
· puretaan molempien rantojen perkuuvalleja ja pengerryksiä.
· palautetaan rantavyöhykkeen pienimuotoinen leveysvaihtelu.
· parannetaan sillan edustan nykyistä kynnystä
· isot kivet asetetaan virtaan.
· kallion edustaa syvennetään.

alkuun


6. Tahkonniva (170 m) (työkohdekartta 4 f) Natura 2000-aluetta (Alueen koodi: FI1200252), Ystävyydenpuiston osa-alue; Iso-Palosen - Maariansärkkien lsa

Tahkonniva on Iso Tahkosen luusuakoski. Koskeen on perattu väylä ja tehty suisteita, mutta perkuut ovat muuten vähäisiä. Koskessa on pitkä puustoinen saareke, minkä takana virtaa sivu-uoma. Kohteella on retkeilyreitin ylikulkusilta. Suojelualue on merkitty työkohdekarttaan 4 f (Piirustukset 4) ja koskijakso-karttaan (Piirustus 3).

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· parannetaan niskan ranta-alueiden virtausta ja tehdään kutusorastuksia (3 m³) niskan kapeimmalle kohdalle.
· uittoväylä kivetään osittain jättämällä siihen monttuja.
· sillan alapuolelle tehdään matalia ja laajoja kynnysrakenteita.
50 - 100 m
· väylä kivetään.
· tehdään laaja-alaisia matalia kynnyksiä.
· välittömästi kynnyksien alapuolelle tehdään pienialaisia monttuja.
· kynnysten etupuolelle tehdään kutusoraikkoja (3 m³).
100-150 m
· rakennetaan leveät virran poikki ylettyvät matalikot (pientä kivimateriaalia 8-250 mm).
· matalikkojen edustat jätetään syviksi.
150 - 170 m
· kivetään uomaa yksittäiskivin.

7. Iso Tahkokoski (450 m) (työkohdekartta 4 g) Natura 2000-aluetta (Alueen koodi: FI1200252), Ystävyydenpuiston osa-alue; Iso-Palosen - Maariansärkkien lsa

Iso Tahkokosken perkauksia ei ole tehty konetöinä. Kosken luusuaa on kavennettu ja sinne on tehty uittosuisteet. Perattu väylä on n. 2-4 m leveä. Koski on erittäin kivinen ja melko vuolas. Kosken alkupuoliskolla ja lopussa ennen lyhyttä koskiränniä on virtasuvannot. Toimenpiteinä on lähinnä vain peratun väylän kiveäminen ja perkuusuisteiden poisto. Suojelualue on merkitty työkohdekarttaan 4 g (Piirustukset 4) ja koskijaksokarttaan (Piirustus 3).

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskaosuudelle lisätään yksittäisiä pintakiviä ja tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
· perattu väylä kivetään perkuusuisteista saatavalla materiaalilla.
· pohjoispuolen suisteen alkuosaa puretaan pohjoispuolen sivu-uomaan.
· sivu-uomien alivirtaamien vesitystä parannetaan pienillä kynnyksillä.
50 - 100 m
· väylä kivetään etelärannan kivisuisteella.
100 - 150 m
· suvanto-osuus. Väylän katkominen kiveyksellä ja perkuukasojen purku.

150 - 200 m
· väylän katkominen kiveyksellä ja perkuukasojen purku.
· kohteen lopun uittosuisteet puretaan väylään kynnyksiksi.
· niskan syvimmälle kohdalle tehdään kutusoraikko (3 m³).
· palautetaan perkuurantojen pienimuotoinen leveysvaihtelu.
200 - 250 m
· perkuu penkereet ja suisteet puretaan väylään.
· uomaan kynnystetään keskikohdalta.
250 - 300 m
· väylä kivetään ja parannetaan ranta-alueiden virtausta.
· uomaan jätetään/tehdään erikokoisia kostekuoppia.
300 - 350 m
· väylä kivetään ja parannetaan ranta-alueiden virtausta.
· uomaan jätetään/tehdään erikokoisia kostekuoppia.
350 - 400 m
· väylä kivetään ja tehdään kynnys ennen suvantoa.
· nivaan lisätään yksittäisiä pintakiviä
400 - 450 m
· puretaan perkuu saarekkeita ja kynnystetään kosken niskaa tasaisemmaksi.
· niskalle tehdään kutusoraikko (3 m³).
· uomaa padotetaan osittaiskynnyksin.

8. Pieni Tahkokoski (110 m) (työkohdekartta 4 h) Natura 2000-aluetta (Alueen koodi: FI1200252), Ystävyydenpuiston osa-alue; Iso-Palosen - Maariansärkkien lsa

Pieni Tahkokoski on Viiksimojoen viimeinen koski. Uoma on voimakkaasti pe-rattu ja se laskee kiivasvirtaisena kanavana Veräisenjärveen. Uittosäännön kumoamisen yhteydessä Pieni Tahkokoskelle ei osoitettu kunnostustoimenpiteitä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· rakennetaan leveä kynnystys pohjoisrannan perkuukivistä, jotta niskaa voidaan leventää ja tasoittaa. Niskalle lisätään pintakiviä ja kutusoraik-koja (4 m³).
· etelärannan alkuperäinen ranta vesitetään.
· kynnyksen jälkeen etelärannalle tehdään matalikko.
· uoman leveysvaihtelu palautetaan purkamalla rantojen perkuupengerryk-set (eteläpuoli) ja perkuuvalli (pohjoispuoli) kynnyksiksi.
· uomaan asetetaan pintakiviä.
50 - 100 m
· päävirtaa ohjataan uoman pohjoisrannalta etelään.
· palautetaan etelärannan alkuperäinen kaarre purkamalla kivisuiste van-han rannan edestä. Kaarteen loppuun tehdään kynnys.
· virran kulkua poikkeutetaan ja uoman leveysvaihtelu palautetaan per-kuuvalleja purkamalla.
100 - 110 m
· rantojen ja penkereiden kiveykset puretaan harvasti virtaan.

alkuun

9. Niskakoski I (70 m) (työkohdekartta 4 i)

Veräisen luusuakosken yli kulkee silta joka rajoittaa kohteella tehtäviä toimenpiteitä. Koskessa ollut saari on nykyisin perkuusuiste ja vanha sivu-uoma on vettynyttä joutomaata. Niva on tasaleveä ja sen rannat on pengerretty jyrkiksi. Veräisenjärven vesipinnat ovat perkausten seurauksena laskeneet noin 30 cm.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· sillan yläpuolisen pohjoisrannan kivet puretaan niskaosuudelle harvaksi yksittäiskiveykseksi
· niskalle lisätään kutusoraa (4m³)
· sillan alapuolen molemmat perkuupenkereet puretaan uomaan yksittäis-kiveykseksi ja pienemmästä materiaalista tehdään 2 leveää kynnystä ja osittaiskynnyksiä.
· puretaan molempien rantojen pengerrykset.
50 - 70 m
· puretaan eteläpuolen kivisuiste uomaan ja puretaan paikoin pohjoisran-nan pengerrystä .
· rakennetaan alaosaan virtaa ohjaava matalikko ja ohjataan virtaa enem-män etelärannalle.

10. Niskakoski II (165 m) (työkohdekartta 4 j)

Niskakoski II on aiemmin ollut huomattavasti leveämpi, vaikka koskeen on muokattu suisteita myllyä varten. Koneperkausten seurauksena koski on nyt suoraviivainen kanava. Kosken vanhat uoman osat ovat nykyisin seisovan veden alla tai tulvaluhtina. Vesi virtaa noroina kohteen eteläpuolella suisteen ja rannan välissä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kivetään niskaa molempien rantojen perkuuvallien materiaalilla.
· niskakiveyksen yhteyteen tehdään kutusoraikkoja (6 m³).
· puretaan rantojen pengerryksiä ja palautetaan rantavyöhykkeen syvyys- ja leveysvaihtelua.
· rakennetaan kynnystävät matalikot kohteen alaosasta alkaen ja ohjataan vettä etelärannalle.
50 - 100 m
· puretaan etelärannan perkuuvalli ja rakennetaan leveä kynnys ja matalikot (kivimateriaali 4-150 mm).
100 - 150 m
· puretaan etelänpuoleinen kivisuiste matalikoiksi ja kynnyksiksi väylään.
· puretaan pohjoisrannan pengerrystä ja madalletaan rantavyöhykettä.
150 - 165 m
· kivetään väylää yksittäiskivin.


11. Kauronkoski (140 m) (työkohdekartta 4 k)

Kauronkoski on Kauronjärven luusuakoski. Kosken niskaa on kavennettu ja molemmille rannoille on perattu kivisuisteet vanhan rannan jäädessä niiden taakse. Vanha ranta on ainakin ylivirtaamien aikana vesittyneenä. Kauronjärven veden pinnan korkeus on laskenut noin 30 cm.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskaa tasataan ja levennetään.
· niskalle lisätään pintakiviä ja tehdään kutusoraikkoja (6 m³).
· uomaa kivetään purettavien rantapenkereiden ja kivisuisteen materiaalilla vanhaan rantaan asti.
50 - 100 m
· uomaa kivetään osittaiskynnyksin ja pintakivin purettavien rantapenkereiden ja kivisuisteen materiaalilla vanhaan rantaan asti jättäen uomaan monttuja.
· pohjoisrantaa madalletaan ja päävirtaa ohjataan uoman etelärantaa kohti.
100 - 140 m
· uomaa kivetään osittaiskynnyksin ja pintakivin purettavien rantapenkereiden ja kivisuisteen materiaalilla vanhaan rantaan asti jättäen uomaan monttuja.
· kohteen loppuosaa kynnystetään reilusti.

12. Kenkiniva (100 m) (työkohdekartta 4 l)

Kenkinivalla on yksi perkuusaareke ja rannoilla on paljon yksittäisiä perkuuki-viä. Putouskorkeutta on vähän ja virtaus on hidas.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kohteelle lisätään isoja yksittäisiä kiviä ja hienoa soraa (5 m³).
· puretaan rantojen pengerryksiä ja saareketta pieniksi matalikoiksi/kynnyksiksi.
50 - 100 m
· kohteelle lisätään isoja yksittäisiä kiviä.
· uomaan tehdään monttuja ja matalikoita.


13. Kalastonkoski (600 m) (työkohdekartta 4 m)

Kalastonkoski on reitin toiseksi pisin koski. Koski on ollut ennen perkauksia paljon leveämpi ja pituusleikkaukseltaan hyvin vaihteleva. Kosken rannoilla on korkeita perkuuvalleja, jotka paikoin padottavat uoman vesipinnan tason perkuuvallin takaista tasoa ylemmäs. Yläpuolisen Kalastonlammen veden pinnan korkeus on laskenut noin 30 cm.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· puretaan rantapengerryksiä ja pohjoisrannan perkuuvalli palauttaen samalla rannan leveysvaihtelua.
· lisätään niskalle pintakiviä ja tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
· uomaan tehdään/jätetään monttuja isojen kivien etu- tai takapuolelle.
50 - 100 m
· kivetään väylää rantojen perkuukivillä ja palautetaan rannan leveys- ja syvyysvaihtelua.
· uomaan tehdään/jätetään monttuja ja lisätään yksittäisiä kiviä.
· kohteen alaosan niskaa vahvistetaan vettä kynnystävällä matalikolla johon tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
100 - 150 m
· puretaan molempien rantojen perkuuvallit ja kynnystetään pohjaa reilusti uoman samalla levitessä.
· kynnyksien yhteyteen jätetään syviä poteroita ja isoja kiviä.
150 - 200 m
· puretaan molempien rantojen perkuuvallit ja kynnystetään pohjaa uoman samalla levitessä.
· kynnyksien yhteyteen jätetään syviä poteroita ja isoja kiviä.
200 - 250 m
· kohteelle tehdään vettä kynnystävä matalikko johon tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
· kynnyksen alle tehdään etuosastaan syvä virtasuvanto tekemällä kohteen loppuun kynnysrakenne rantojen perkuupenkereistä.
250 - 300 m
· puretaan pohjoispuolen perkuukivikko uomaan ja vesitetään sen pinta-ala.
· vanhalle kosken pohjalle ulkokaarteeseen avataan pieni tulvauoma.
· puretaan rantapengerryksien suoraviivaisuus.
· hidastetaan ja poikkeutetaan virtausta kynnyksin ja isoin kivin.
300 - 350 m
· puretaan pohjoispuolenranta matalammaksi.
· puretaan etelärannan pengerryksen suoraviivaisuus.
· tehdään kynnyksiä joiden yhteyteen jätetään syviä poteroita ja isoja kiviä.
350 - 400 m
· puretaan pohjoispuolenranta matalammaksi.
· puretaan etelärannan pengerryksen suoraviivaisuus.
· kohteen loppuun tehdään pitkä kynnys/matalikko johon tehdään kutusoraikkoja (4 m³).

400 - 450 m
· puretaan molempien rantojen perkuuvallit ja kynnystetään pohjaa reilusti uoman samalla levitessä.
· kynnyksien yhteyteen jätetään syviä poteroita.
450 - 500 m
· kohteen yläosaan tehdään matalikko (pientä kivimateriaalia 10-200 mm).
· molempien rantojen pengerryksiä puretaan ja palautetaan leveysvaihtelua ja hidasvirtaisia alueita.
500 - 550 m
· puretaan molempien rantojen perkuuvallit ja kynnystetään pohjaa reilusti vahvistaen olemassa olevia kynnyksiä. Ylimääräinen materiaali levite-tään vanhan uoman allikoihin.
· kynnyksien yhteyteen laitetaan isoja kiviä.
· madalletaan sisäkaarretta ja ohjataan virtaa ulkokaarteeseen.
550 - 600 m
· puretaan molempien rantojen perkuuvallit ja vahvistetaan olemassa olevia kynnyksiä.
· kynnyksien yhteyteen laitetaan isoja kiviä.

alkuun

14. Lihastenniva (85 m) (työkohdekartta 4 n)

Lihastenniva on lyhyt kanavamainen virtapaikka ennen Hoikka-Juolungan järveä. Nivan rannoille on työnnetty suuria kiviä ja sen rannat ovat syviä. Nivan yli kulkee yksityistien silta, joka rajoittaa kohteella tehtäviä kunnostustoimenpiteitä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· rantojen perkuukivet asetetaan niskalle ja uomaan harvaksi kiveykseksi.
· sillan alapuolelle tehdään matalat pohjakynnykset ja kutusoraus (3 m³).
· ranta-alueiden penkereet puretaan virtaan.
50 - 85 m
· kohteen alkuun tehdään matala kynnys.
· päävirtaa ohjataan uoman pohjoisrannalle kohti purettavaa kivipenkerettä. Kivien väliin laitetaan soraa (3 m³).
· uoman loppu kivetään rantojen perkuukivillä.

15. Niskaniva (130 m) (työkohdekartta 4 o)

Niskaniva on Juolungan järven luusuavirta. Nivan niskalla on huonokuntoinen vanhan uittopatorakenteen yli kulkeva silta. Niskalta ja sen edestä on perattu isoimmat kivet ja kokonainen saari uiton kuntoonpanotöissä. Nivaa on suoristettu perkuusuisteilla.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· sillan yläpuolelle lisätään yksittäisiä pintakiviä.
· niskan sorastusta täydennetään (6 m³).
· pohjoisrannan perkuusaarta puretaan nivaan ja ranta-aluetta mataloitetaan.
· etelärannan perkuusuiste puretaan matalikoksi.

50 - 100 m
· etelärannan perkuusuiste puretaan matalikoksi.
· pohjoisrannan perkuusaarta puretaan nivaan.
· parannetaan nykyistä kynnystä mm. lisäämällä siihen pintakiviä.
· tehdään osittaiskynnyksiä kohteen alaosaan
100 - 130 m
· puretaan pohjoisrannan kivipengerrystä samalla uomaa leventäen ja mataloittaen.
· tehdään osittaiskynnyksiä.

16. Lohikoski (50 m) (työkohdekartta 4 p)

Lohikoski on lyhyt joen mutkassa sijaitseva virtapaikka. Koski sijaitsee heti Nurronkosken yläpuolisen suvannon yläpuolella. Kosken rannoilla on perkuiden jäljiltä isoa kivimateriaalia.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· puretaan molempien rantojen perkuukiveykset niskalle ja kynnyksiksi uomaan.
· kosken niskan sisäkaarteen puolen sivu-uoma vesitetään.
· sisäkaarteen kivisuiste puretan uomaan ja päävirta ohjataan uoman itä-reunaa kohti.
· uomaan tehdään/jätetään monttuja.
· kohteen lopun länsirannalle tehdään virtaa ohjaava matalikko.
50 - 65 m
· kohteen lopun länsirannalle tehdään virtaa ohjaava matalikko.
· puretaan perkuukiveykset ja perkuuvalli uomaan.

17. Nurronkoski (250 m) (työkohdekartta 4 q)

Nurronkoskella perkaukset ovat olleet voimallisia. Koskea reunustavat niskalta lähtien perkuupenkereet ja -suisteet. Koski on koko matkaltaan jyrkkä ja vuolas-virtainen.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskaa tasataan molempien rantojen perkuukivillä ja uomaa levennetään etelärannalta.
· niskalle lisätään pintakiviä ja kutusoraikko (5 m³).
· tasattu niska rajautuu alapuoliseen kynnykseen.
· molempien rantojen pengerrykset puretaan kynnyksiksi levittäen uomaa pohjoisrannalle.
· palautetaan rannan pienimuotoinen leveysvaihtelu.
50 - 100 m
· molempien rantojen pengerrykset puretaan kynnyksiksi levittäen uomaa pohjoisrannalle.
· kohteen alaosaan itäpuolelle tehdään matalikko.
· länsipuolen perkuusaareke puretaan ja virtaa ohjataan vanhaan uomaan.
· koskeen jätettään/tehdään pienialaisia monttuja.
100 - 150 m
· perkuusaareke ja itälaidan pengerrys puretaan kynnykseksi kohteen keskiosaan. Kynnyksen etupuoli jää syväksi.
· puretaan molempien rantojen perkuuvallit osittaiskynnyksiksi uomaan ja tehdään pieniä ranta-altaita.
· kohteen loppuun tehdään toinen kynnys.
· kynnyksiin tehdään kutusoraikot (4 m³).
150 - 200 m
· perkuusaareke ja itälaidan pengerrys puretaan kynnyksiksi madaltaen samalla rantavyöhykettä.
· itärannalle tehdään matalikko.
· kohteen alaosaan tehdään kynnys.
200 - 250 m
· puretaan molempien rantojen pengerrykset kynnyksiksi madaltaen ja le-vittäen samalla rantavyöhykettä.

alkuun

18. Poronkoski (230 m) (työkohdekartta 4 r)

Poronkoski on Kalliojoen reitin jyrkin koski putouskorkeuden ollessa 5,30 m 240 metrille. Koskessa on aiemmin ollut hirsiseinäinen uittoruuhi, mutta uitto-säännön yhteydessä koskeen perattiin uittoväylä ja mm. kosken niska kavennettiin n. 40 metristä 10 metriin. Perkausten yhteydessä huuhtoutunut kiviaines on mataloittanut kosken loppuosaa. Koski kulkee edelleen peratussa ja suoristetussa uomassaan ja mm. sen seurauksena runsasvetisinä ja kylminä vuosina koskeen muodostuu hyydepatoja. Koskeen tehdään hidasvirtaisia alueita, lisätään pinta-kiviä jäätymispinnoiksi ja syvennetään uoman loppua siirtämällä huuhtoutunutta materiaalia takaisin koskeen.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kosken niskaa tasataan ja kivetään rantojen isoilla kivillä.
· niskalle tehdään kutusorastus (5 m³).
· uoman pengerrykset puretaan ja koskea kynnystetään ja allastetaan voimakkaasti.
· rantoihin tehdään levennyksiä.
· koskeen (mm. kynnyksien alapuolelle) jätetään syviä monttuja.
50 - 100 m
· uoman pengerrykset puretaan ja koskea kynnystetään ja allastetaan voimakkaasti.
· rantoihin tehdään levennyksiä (länsipuoli).
· koskeen jätetään syviä monttuja.
100 - 150 m
· sillan alapuolelle tehdään uoman keskelle leveä kynnys ja kutusoraikko (5 m³).
· puretaan länsirannan kivisuiste kynnystäen uomaa vanhaan rantaan asti.
· puretaan itäpuolen pengerrys ja palautetaan rannan leveysvaihtelua.
150 - 200 m
· molempien rantojen kivisuisteet puretaan.
· uomaa levennetään ja kynnystetään.
· virtausta ohjataan mataliin rantoihin asti.
200 - 230 m
· molempien rantojen kivisuisteet puretaan kynnyksiksi.
· loppu kivetään järveen asti isoilla kivillä
· uomaan ja kosken loppuun tehdään monttuja.

19. Siltaniva (230 + 50 m) (työkohdekartta 4 s)

Siltaniva sijaitsee Kalliojärven luusuassa ja siinä on ollut uittopato ja silta. Ennen perkauksia ja säästöpatoa niva on ollut huomattavasti leveämpi ja matalampi. Uoman rannat ovat perkuusuisteita ja pengerryksiä. Alkuosa on pitkä ja kiivasvirtainen niva. Tulvalla varsinainen niska on vasta n. 100 m ennen välisuvantoa. Siltanivan jakaa n. 100 metrin suvanto ja lopussa on lyhyt virtapaikka, jota reunustavat perkuusuisteet. Perkuusuisteet ovat osittain metsittyneet.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· nivan väylää kivetään rannoille peratuilla kivillä.
· virtaan lisätään soraikkoja (4 m³) ja pintakiviä.
· pohjoisrannan vanhan tien pengerrys ja perkuusaari puretaan uomaan.
50 - 100 m
· puretaan molempien rantojen perkuusaarekkeet ja penkereet uomaan lisäten uoman leveysvaihtelua.
· parannetaan eteläpuolen vesitystä.
· uomaan lisätään pintakiviä ja soraa (4 m³).
100 - 150 m
· virtaa ohjataan etelästä pohjoiseen.
· puretaan pohjoispuolen perkuusuisteet ja etelärannan pengerrys mataliksi kynnyksiksi. (pientä kivimateriaalia 4-200 mm)
· pohjoispuolen tulvarantaa ei vesitetä.
· virtaan lisätään pintakiviä.
150 - 200 m
· puretaan rantojen perkuuvallit ja pengerrykset uomaan ja lisätään uoman leveysvaihtelua.
· tehdään useita osittaiskynnyksiä.
· uomaan tehdään monttuja.
200 - 250 m
· kivetään uoma rantojen pengerryksillä ja suisteilla.
· tehdään 5-7 kpl monttuja.
· madalletaan etelärantaa ja suiste puretaan virtaan.
250 - 300 m
· suvantoa. Ei toimenpiteitä.
300 - 350 m
· parannetaan saaren pohjoispuolen virtausta purkamalla suisteen etuosa uomaan.
350 - 400 m
· puretaan etelärannan saareke matalikoksi.
· uomaan lisätään isoja kiviä.
· puretaan pohjoispuolen saarekkeen pengerrystä ja lisätään uoman syvyys- ja leveysvaihtelua.

alkuun

20. Törmäkoski (350 m) (työkohdekartta 4 t)

Törmäkoski on ensimmäinen kolmesta peräkkäisestä koskesta ennen Kalliojoen Jokijärveä. Koski on voimakkaasti perattu ja vanhaa uomaa on kavennettu sekä oikaistu. Ainakin ylivirtaamilla Törmäkoski on nykyisin kiivasvirtainen niva, jossa on kaksi niska-aluetta: luusuan niska ja virtasuvannon niska.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kosken niskan väylää kivetään rantojen perkuukivillä ja niskalle tehdään kutusoraikko (4 m³).
· palautetaan rannanleveysvaihtelua purkamalla pohjoisrannan suistetta ja etelärannan saareke kynnyksiksi ja pintakiveykseksi.
50 - 100 m
· puretaan pohjoisrannan kivisuiste matalikoksi ja ohjataan virtaa suvannon länsi reunaan.
· puretaan etelärannan perkuusaareke ja sen heinittynyt kärki kynnyksiksi kohteen yläosaan.
· rantojen kiviä palautetaan virtasuvantoon.
· uomaan tehdään monttuja.
100 - 150 m
· pohjoispuolen rantapengerrystä puretaan virtaan ja ranta-aluetta madalletaan.
150 - 200 m
· niska-aluetta tasataan ja tehdään kutusoraikkoja (4 m³).
· itäpuolen pengerrystä puretaan reilusti ja länsipuolen ranta-aluetta madalletaan sen perkuukivillä.
200 - 250 m
· rantapengerryksiä puretaan virran poikkeuttamiseksi ja leveysvaihtelun palauttamiseksi.
250 - 300 m
· rantojenpengerrystä puretaan uomaan.
· virtaa käännetään pohjoisrannan vanhaan ulkokaarteeseen.

300 - 350 m
· pohjoispuolen vanhan rannan ulkokaarteen rantapengerrys puretaan ja loppua madalletaan.
· etelärannan penkerettä puretaan vettä kynnystäväksi matalikoksi kohteen alkuun.
· etelärannan perkuuvalli puretaan ja kohteen loppuun tehdään leveä kynnys.
· virtaa ohjataan kohti etelärannan ulkokaarretta.


21. Pystynkoski (285 m) (työkohdekartta 4 u)

Pystynkoski on melko jyrkkä ja voimakkaasti perattu koski. Koskella on korkeita perkuuvalleja ja penkereen takainen alunperin myllyä varten tehty pieni sivu-uoma. Törmä- ja Pystynkosken välisuvannon veden pinnan korkeus on perkausten yhteydessä laskenut.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· palautetaan molempien rantojen perkuukiviä virtaan.
· tehdään isojen kivien yhteyteen monttuja.
· itärannan ulkokaarteen perkuuvallia puretaan matalikoksi niskan yläpuolelle.
50 - 100 m
· tehdään kosken niskalle pintakiveystä ja kutusoraikko (6 m³).
· väylään kivetään kynnyksiä ja lisätään pintakiviä rantojen perkuuvallien materiaalista.
· palautetaan rannan leveysvaihtelu ja virran polveilu.
100 - 150 m
· puretaan pohjoisrannan korkeaa kivisuistetta väylään samalla uomaa leventäen siten, että sivu-uoma on pääuoman rantaa.
· puretaan etelärannan penkerettä kynnyksiksi ja palautetaan veden polveilevuus sekä matalat ranta-alueet.
150 - 200 m
· puretaan pohjoisrannan korkeaa kivisuistetta väylään samalla uomaa leventäen siten, että sivu-uoma on pääuoman rantaa.
· puretaan etelärannan perkuuvallia matalikoksi ja palautetaan rannan leveysvaihtelu sekä virran polveilu.
200 - 250 m
· puretaan etelärannan kivisuistetta pohjoisrannan suoraan ja pengerrettyyn rantaan.
· puretaan ja tasataan etelärannan perkuuvalli rantavyöhykkeeksi pää-uoman ja tulvauoman puolelle.
250 - 285 m
· puretaan ja tasataan etelärannan perkuuvalli rantavyöhykkeeksi pää-uoman ja tulvauoman puolelle.
· etelärannan penkere puretaan kynnyksiksi ja palautetaan veden polveilevuus sekä matalat ranta-alueet

22. Laukkukoski (190 m) (työkohdekartta 4 v)

Laukkukoski on suhteellisen loiva koski, jota on myös perattu voimakkaasti. Niskaosuudella on isot perkuuvallit ja myös kosken eteläranta on perkuuvallia.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· tehdään kosken niskalle kynnystä ja kutusoraikko (6 m³).
· puretaan molempien rantojen pengerryksiä ja palautetaan ranta-alueiden pienimuotoinen leveys- ja syvyysvaihtelu.
· avataan etelärannan suistetta ennen nykyistä perkuusaareketta.

50 - 100 m
· kivetään väylä molempien rantojen pengerryksillä ja ohjataan virtaa etelään.
· puretaan ja tasataan etelärannan perkuusaareke pääuomaan ja sivu-uomaan.
· rakennetaan matalikkoa uoman pohjoisrannalle.
100 - 150 m
· puretaan ulkokaarteen kivisuiste väylään kynnyksiksi ja pohjoisrannalle.
· palautetaan ranta-alueiden pienimuotoinen leveys- ja syvyysvaihtelu.
150 - 190 m
· kivetään väylä molempien rantojen kivillä.
· puretaan etelärannan perkuuvallia pääuomaan ja pohjoisrannalle.

23. Sumsankoski (260 m) (työkohdekartta 4 w)

Jokijärven luusuaa, Sumsankoskea, on uiton kuntoonpanotöissä kavennettu varsin voimakkaasti. Uittosäännönkumoamisen yhteydessä perkuusuisteisiin on tehty aukot ja vanha ranta on nykyisin osittain vesittyneenä, mutta rannat ovat tyypillisesti edelleen perkuupenkereitä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· puretaan pohjoispuolen perkuusuiste väylän niskalle.
· saman rannan perkuukiveyksiä väljennetään ja lisätään ranta-alueen virtausta.
· tasataan niskaa ja tehdään niskan syvimpiin kohtiin kutusorastus (4 m³).
· puretaan etelärannan perkuuvallia uomaan madaltaen rantaa ja lisätään ranta-alueen virtausta.
· kynnystetään uomaa ja lisätään pintakiviä.
50 - 100 m
· kohteen alkuun tehdään kynnyksiä ja virtausta jaetaan molempiin laitoihin.
· molemmat perkuusaarekkeet ja länsirannan perkuuniemekettä puretaan mataliksi kynnyksiksi.
· kohteen lopun itärannan kivikasa puretaan matalikoksi sisäkaarteeseen.
100 - 150 m
· puretaan perkuusaareke ja kynnystetään länsirannan ulkokaarretta reilusti.
· kohteen lopun molempien rantojen perkuuvallit puretaan väylään ja palautetaan rannan syvyys- ja leveysvaihtelu.
· uomaan jätetään/tehdään pienialaisia monttuja ja lisätään pintakiviä.
· kohteen loppuun tehdään kutusoraus (14 m³).
150 - 200 m
· levennetään uomaa purkamalla rantojen perkuuvallit ja palautetaan rantavyöhykkeen leveysvaihtelu.
· uomaan tehdään kynnyksiä.
· uomaan jätetään/tehdään pienialaisia monttuja ja lisätään pintakiviä.
200 - 250 m
· puretaan itärannan perkuuvallia ja madalletaan ranta-aluetta.
· puretaan länsirannan perkuusaareke pää- ja sivu-uomaan.
· uomaan tehdään kynnyksiä.
· uomaan jätetään/tehdään pienialaisia monttuja ja lisätään pintakiviä.
250 - 260 m
· uoman loppuun tehdään matalia kynnyksiä.

alkuun

24. Kattilakoski (70 m) (työkohdekartta 4 x)

Kattilakoski on lyhyt virtapaikka, joka on kavennettu noin 30 metristä 12 metrin uittoväyläksi. Myös Kattilakosken suisteet on avattu alku- ja loppupäistään. Ennen Kattilakoskea, Sumsanjärven luusuassa, on leveä isoista kivistä perattu matala niva.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· puretaan molempien rantojen suisteet ja kivetään väylä sekä suisteiden takaiset tulvauomat.
· tehdään matala ja laaja kynnys, jossa on pintakiviä ja pienialaisia monttuja.
· tehdään niskalle ja koskeen kutusorastuksia (5 m³).
50 - 100 m
· puretaan molempien rantojen suisteet ja kivetään väylä sekä suisteiden takaiset tulvauomat.
· kivetään kriisiväylää oikealla penkalla olevilla kivillä.
· tehdään leveä kynnys, jonka alapuolella on monttuja.

25. Pitkäkoski (400 m) (työkohdekartta 4 y)

Pitkäkoski koostuu kahdesta virtaosuudesta; niskan alapuolisesta (200 metrin) koskesta ja noin 100 metrisen suvannon alapuolisesta nivasta. Koskea on alku- ja loppupäästään kavennettu perkausten yhteydessä ja suisteet ovat edelleen paikoillaan.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· avataan etelärannan suiste niskan yläpuolelta.
· tasataan kosken pitkää niska-aluetta etelärannan perkuukivillä ja tehdään kutusorastus (6 m³).
· palautetaan rannan leveysvaihtelu.
50 - 100 m
· kynnystetään kohteen alkuosaa ja lisätään soraa (5 m³).
· sillan alapuolelta koskea kynnystetään. Kynnyksen eteen jätetään mont-tuja.
· eteläpuolen perkuusaari puretaan väylän kiveämiseksi ja kynnyksiksi.
· pohjoispuolen perkuusaaren kärkeä kavennetaan ja vettä ohjataan sivu-uomaan.
100 - 150 m
· eteläpuolen perkuusaari puretaan väylän kiveämiseksi ja kynnyksiksi.
· pohjoispuolen perkuusaaren rantoja madalletaan ja palautetaan pieni-muotoinen leveysvaihtelu.
· kivetään pohjoispuolen sivu-uoma poikasalueeksi.
150 - 200 m
· molempien rantojen suisteet puretaan uomaan kynnyksiksi.
· uomaan jätetään/tehdään monttuja ja lisätään pintakiviä.
200 - 250 m
· ei toimenpiteitä.
250 - 300 m
· puretaan kohteen alaosan molempien rantojen perkuupengerryksiä väylään ja palautetaan rannan syvyys- ja leveysvaihtelua.
300 - 350 m
· puretaan molempien rantojen perkuupengerryksiä väylään ja palautetaan rannan syvyys- ja leveysvaihtelua. Levitetään uomaa etelärannalle mahdollisuuksien mukaan.
· kynnystetään kohteen keskiosaan matalikko.
· lisätään uomaan pintakiviä.
350 -400 m
· puretaan molempien rantojen perkuupengerryksiä väylään.
· levitetään uomaa etelärannalle mahdollisuuksien mukaan.

26. Vääräkoski (150 m) (työkohdekartta 4 z)

Vääräkoski on ennen perkuita ollut jopa yli 50 metriä leveä joen mutkan virta-paikka. Joen ulkokaarre on pengerretty 75 metrisellä kivivallilla, minkä takana on heinittynyttä vanhaa uoman pohjaa. Eteläpuolella on 150 metrin perkuusuiste ja vanha myllyuoma. Uiton kuntoonpanotöissä kosken pohjan taso on suunnitelman mukaan laskenut jopa 1,2 metriä.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kosken niskaa levennetään ja tasataan purkamalla rantojen perkuuvallit.
· niskalle tehdään kutusorastus (7 m³).
· väylää kivetään rantojen perkuukivillä.
· rantoihin tehdään matalia hidasvirtaisia alueita.
· sivu-uoma kynnystetään rantojen perkuukivillä (käytetään pientä kivima-teriaalia).
50 - 100 m
· eteläpuolen perkuusuiste puretaan.
· kohteen yläosaan tehdään laajat kynnykset ja virtaa ohjataan myös ulko-kaarteelle.
· madalletaan pohjoispuolen pengerrettyä rantaa.
· kohteen alaosaan. tehdään laaja kynnys.
· uomaan jätetään monttuja ja pintakiviä.
100 - 150 m
· eteläpuolen perkuusuiste puretaan kynnyksiksi ja matalikoiksi.
· kohteen alaosaan. tehdään laaja kynnys.
· madalletaan pohjoispuolen pengerrettyä rantaa.

alkuun

27. Haapakoski (150 m) (työkohdekartta 4 å)

Haapakoski laskee Iso Korpijärveen, mistä vedet virtaavat Korpikosken kautta Lentuaan. Haapakoski on niskalta asti kavennettu ja sen länsiranta on perkuu-penkerettä ja itärannan puolella on kivisuiste. Pengerryksestä huolimatta koski tulvii yli reunojensa itärannalle.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· niskan itärannan suisteen kärki puretaan väylään.
· niskaa tasataan ja tehdään kutusorastus (7 m³).
· virtaa ohjataan uoman länsirannalle purettavaa/väljennettävää pengerrystä kohti.
· itärannan perkuusaari puretaan kynnyksiksi ja matalikoiksi pää- ja sivu-uomaan.
50 - 100 m
· länsirannan pengerrys ja itäpuolen perkuusuisteet puretaan väylään.
· uomaan tehdään osittaiskynnyksiä.
· rantoihin tehdään matalia hitaan virran alueita.
100 - 150 m
· itäpuolen perkuusuiste ja rannan perkuukivet puretaan väylään länsipuolen jäädessä syvemmäksi.

28. Korpikoski (200m) (työkohdekartta 4 ä)

Korpikoski on Kalliojoen reitin viimeinen koski ennen Lentuaa. Kosken molemmilla rannoilla on korkeat kivisuisteet ja tulvauomat. Etelärannan suistetta on käytetty veneen vetoon ja mahdollisuus veneliikenteeseen Iso Korpijärven ja Lentuan välillä tullaan säilyttämään.

Kunnostustoimenpiteet:
0 - 50 m
· kosken niskaa tasaamalla varmistetaan veden riittävyys ranta-alueille.
· pohjoisrannan kivisuiste puretaan matalikoksi. Kivimateriaali väljennetään niskalle, pohjoisrannan uomaan sekä osittaiskynnyksiksi pääuomaan.
· kutusorastukset tehdään niskan ja koskiuoman syvimpiin kohtiin (5 m³).
50 - 100 m
· pohjoisrannan kivisuiste puretaan matalikoksi. Kivimateriaalista tehdään kynnyksiä pohjoisrannan uomaan sekä pääuomaan.
· pääuoman kynnykset tehdään siten, että vettä ohjautuu pääuoman etelä-laidan veneenvetoväylään.
· pohjoisrannan uoman alaosaan kynnystetään allasta.
100 - 150 m
· veneenvetoväylä on noin 1,5 metriä leveä.
· pohjoisrannan uoman alaosaan kynnystetään allasta.
· puretaan etelärannan pengerrystä ylös sivu-uomaan alivedenpinnan nostamiseksi.
· pohjoisrannan penkere puretaan pääuomaan. Koski levenee ja ranta mataloituu.

150 - 200 m
· veneenvetoväylä on noin 1,5 metriä leveä.
· puretaan etelärannan pengerrystä sivu-uomaan.
· pohjoisrannan penkere puretaan pääuomaan.

5.2 Töiden toteuttaminen ja kustannukset
Kalliojoen vesistön virtavesien kunnostukset toteutetaan koneellisesti noin 15-20 tonnin leveätelaisella kaivinkoneella. Koneen siirtyminen kunnostuskohteille, penkereiden purku ja penkoille pusketun perkausmateriaalin käyttö edellyttää puuston poistoa.

Kunnostustyöt ajoitetaan kesän tai alkusyksyn alivirtaamakauteen. Töiden toteuttamiseen kuluva aika on noin 90 työpäivää. Rakentamistyössä otetaan huomioon hyvä rakennustapa.

Hankkeen arvioidut kustannukset vuoden 2005 hintatasossa ovat 78 000 € (Taulukko 2). Kunnostuskustannukset tulevat muodostumaan työnjohdon, työkoneen ja sen kuljettajan työpanoksesta, muun maastohenkilöstön palkoista sekä sora-materiaalista. Työkoneen päiväkohtaisiksi konekustannuksiksi on arvioitu 400 €. Seulotun sorakuution (m³) hinta koskeen levitettynä arvioitiin olevan 60 €. Kustannusarviossa ei ole huomioitu arvonlisäveroa.

Taulukko 2. Kalliojoen vesistöalueen virtavesien kunnostuksen kustannusarvio.
yksikkö à hinta € määrä €
työkone pvä 400 87 34 800
työnjohto henkilökk 4 100 4,4 18 040
asiantuntijaohjaus henkilökk 4 100 1 4 100
maastotyöt henkilökk 2 800 2,5 7 000
materiaalit
sora m³ 60 210 12 600
erilliskulut erä 1 460 1 460
kustannusarvio yhteensä € 78 000

Työn aikaisia haittoja vähennetään ja estetään työn huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella. Työt suoritetaan niin, ettei tarpeettomasti tuhota koskiin muodostunutta vesisammalkasvustoa. Myös rantakasvillisuutta raivataan vain penkereiden purkualueilta ja kulku-urilta. Kaikki työn jäljet siistitään ja saatetaan ympäristöön sopeutuvaksi. Mahdolliset töistä aiheutuneet vauriot kunnostetaan vähintään entistä vastaavaan kuntoon. Kustannusarviossa on varauduttu varsinaisen työn jälkeisenä kesänä tehtäviin korjaus- ja viimeistelytöihin.

alkuun


6. Hankkeen vaikutukset

6.1 Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan
Hankkeen vaikutukset näkyvät jokialueella ennen kaikkea virtaaman viipymän lisääntymisenä koski-suvanto-vuorottelun palautuessa lähemmäksi luonnonmukaista tilaa. Kunnostustoimenpiteet nostavat myös koskijaksojen alivesipintoja, joten vettä riittää kesällä enemmän ja samalla aliveden aikaiset veden syvyydet kasvavat. Koskien ylimpien kynnysten sijainti ja korkeus mitoitetaan niin, ettei kunnostus vaikuta yläpuolisten järvien veden pinnan korkeuksiin.

6.2 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen
Kalliojoen kosket ovat nykyisessä muodossaan suurimmaksi osaksi lohikaloille huonosti soveltuvaa elinympäristöä. Nykytilassakin kosket ovat tasaisesti viettäviä, osin kiivasvirtaisia rännejä ja niissä on selkeästi havaittavissa uittoperkausten jäljet. Merkittävä ongelma on myös keskiuomaan jätetty kriisiväylä. Etenkin alivirtaamaoloissa lähes kaikki koskessa virtaava vesi ohjautuu kriisiväylään, jolloin poikasille tärkeät rantakivikot jäävät kokonaan kuiville. Keskivirtaamien aikana virrannopeudet ovat useimmiten liian suuria keskiuomassa, josta puuttuvat kaloille sopivat suojapaikat. Taimenen ja harjuksen luontaisen lisääntymisen kannalta ongelmana on myös kutusoraikkojen puute. Uittoperkausten yhteydessä taimenen lisääntymiseen parhaiten soveltuvilta koskien niska-alueilta hävin-neitä kutusoraikkoja ei aikaisemman kunnostuksen yhteydessä palautettu, joten poikastuotantopotentiaalista on huomattava osa hyödyntämättä.

Kunnostushankkeen vaikutukset heijastuvat koko Kalliojoen vesistöalueen kala-kantoihin, jos lohikalojen luontainen lisääntyminen saadaan elpymään. Taimenen osalta luontaisen elinkierron onnistumismahdollisuuksia edesauttaa koskien alapuolella sijaitsevat välijärvet ja Lentuajärvi, josta on esteetön vaellusmahdollisuus syönnösalueilta takaisin lisääntymis- ja poikastuotantoalueille. Kunnostusten jälkeen koskien kalataloudellinen arvo nousee, mutta taimen- ja harjus-kantojen palauttamiseksi on kalastusta ainakin koski- ja jokialueilla mahdollisesti rajoitettava.

6.3 Vaikutukset veneilyyn ja vesistön virkistyskäyttöön
Kunnostustöiden vaikutukset yleiseen virkistyskäyttöön koetaan eri ryhmissä eri tavalla. Myönteisimmin kunnostuksiin ovat suhtautuneet yleensä virkistyskalastajat (esim. Seppänen 1995). Kunnostuksilla on havaittu jo itsessään olevan etenkin vapakalastusta elvyttävä vaikutus. Mielikuva luontaisen kaltaisesta virtavedestä houkuttelee alueella jo aikaisemmin käyneiden kalastajien lisäksi uusia kalastajia. Kasvava virkistyskalastajien mielenkiinto näkyy mm. kalastuslupien kysyntänä.

Lisääntyneen kalataloudellisen arvon lisäksi kunnostusten tuottama hyöty näkyy usein myös ns. aineettomien sosiaalisten ja taloudellisten arvojen kasvuna, kuten esim. kyseisen alueen virkistyskäyttöarvon nousuna.

Joskus paikalliset asukkaat voivat kokea kunnostustoimenpiteet myös virkistys-käyttömahdollisuuksien vähenemisenä. Tähän on syynä etenkin vaikeutuneet veneilyolosuhteet. Kalliojoella on melontareitti välillä Iso Palonen - Lentua ja se on kulkukelpoinen lähinnä ylivirtaamien aikana. Reitin koskista mm. Poronkoski soveltuu jyrkkyytensä vuoksi huonosti melottavaksi.

Maa- ja vesialueiden omistajille sekä muille asianosaisille järjestettiin tiedotustilaisuus kunnostushankkeesta Lentuan koululla 25.1.2005. Tiedotustilaisuudessa Kalliojoen reitin kosket toivottiin kunnostettavan kalatalouden ehdoilla. Kallio-joella veneen vetoväylä tullaan jättämään Korpikoskeen ja melontareitti otetaan huomioon kunnostustoimenpiteissä.

6.4 Vaikutukset vesivoimaan ja uittoon
Kunnostustoimenpiteillä ei ole vaikutusta vesivoimaan tai uittoon.

6.5 Arvio kunnostustoimenpiteiden vaikutuksesta Natura-alueen luontoarvoihin

Kalliojoen vesistöalueen virtavesien kunnostussuunnitelmaan kuuluu neljä kos-kialuetta (Kallioinen, Tahkonniva, Iso Tahkokoski ja Pieni Tahkokoski) Iso-Palosen ja Maariansärkkien (FI1200252) Natura 2000-alueen sisältä (Piirustus 3). Natura-alue on perustettu suojeleman jääkauden muovaamia harju- ja drum-liinimuodostumia sekä pienpiirteistä karujen vesien, kangasmetsien ja soiden kirjomaa Kainuulaista luontoa. Natura-alueiden valintaperusteena käytettäviä luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II tai lintudi-rektiivin (79/409/ETY) liitteen I lajeja ei varsinaisesti esiinny virtavesikunnostusten toimenpidealueilla.

Kunnostustoimenpiteet kohdistuvat uomaan ja sen välittömään rantavyöhykkeeseen. Kunnostus lisää kosken rakenteellista monimuotoisuutta ja paikoin perkuuvallien katkaisema maa- ja vesialueen vaihettumisvyöhykkeen osuus kasvaa. Toimenpiteillä pyritään palauttamaan virtapaikat lähemmäs alkuperäistä, luonnonmukaista, tilaa. Kunnostuksessa käytettävä materiaali otetaan irtouiton aikaisista perkuuvalleista ja pengerryksistä. Kivimateriaalin käyttö edellyttää paikoin penkereisiin kasvaneen puuston poistoa. Kunnostuskohteille tehdään myös kutusoraikkoja, joiden materiaali on osittain tuotava muualta.

Kunnostuksessa siirrettään kivimateriaalia ja kiviin kasvaneita vesisammalia irtoaa kasvualustoistaan. Alivirtaamakauden aikainen vedenpinnan nousu ja hidasvirtaisten alueiden lisäys luo vesisammalille kuitenkin enemmän potentiaalisia kasvupaikkoja kuin reitin koskissa on nykyisellään. Suurimpana haittana voidaan pitää kunnostuskohteille siirrettävän telakaivurin tarvitsemaa ajouraa. Iso-Palosen ja Maariansärkkien luonnonsuojelualueelle kohdistuvat haitat ovat kuitenkin vähäisiä, koska Kallioiselle voidaan ajaa vanhaa kohteelle menevää huoltotietä. Tahkonniva, Iso Tahkokoski sekä Pieni Tahkokoski sijaitsevat lähes suojelualueen rajalla, jolloin koneen siirtomatkat jäävät lyhyiksi. Natura-alueella maastossa tapahtuva koneen siirto on kertaluontoinen ja ajomatka on pisimmillään noin 150 metriä.

Kunnostuksella ei ole oletettavissa välittömiä tai välillisiäkään alueella tavattavien luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien tai liitteen II ja lintudirektiivin liitteen I lajeihin tai niiden runsaussuhteisiin kohdistuvia vaikutuksia.

Kunnostuksen myötä alueellisen monimuotoisuuden voidaan olettaa paranevan, joka jo itsessään tukee kohteen suojeluarvoja. Alueelle kohdistuva haittaa voidaan pitää pienempänä, kuin siihen kohdistuvia pitkän aikavälin hyötyjä. Arvion mukaan alueelle kohdistuvat kunnostustoimenpiteet eivät todennäköisesti heikennä ko. Natura-alueen valintaperusteina olevia luonnonarvoja ja siten kohteella ei tarvitse soveltaa LSL:n 65 §:n mukaista arviointimenettelyä.

Iso-Palosen ja Maariansärkkien Natura-alue sijaitsee valtion maalla ja sitä hallinnoi Metsähallituksen Luontopalvelut Kainuu. Luontopalveluiden arvio Natura-alueelle kohdistuvista kunnostustoimenpiteistä on esitetty liitteessä 2.

6.6 Vahingot ja haitat
Kalliojoen vesistön virtavesien kunnostuksesta ei ole odotettavissa vahinkoa tai merkittävää haittaa maa- tai vesialueiden omistajille.

Työnaikaista veden samentumista esiintyy, kun kiviä siirrellään ja kutupaikkoja kunnostetaan kutusoralla. Veden samentuminen on kuitenkin lyhytaikaista. Käiteltävä ja siirrettävä materiaali on pääasiallisesti karkeaa kiveä, joten aiheutuneet muutokset ovat vain tilapäisiä ja paikallisia. Esimerkiksi kalojen palaaminen takaisin kunnostusalueille on varsin nopeaa.

Keskiuomaan jätetyn väylän kiveäminen, kynnysrakenteet ja vesialan kasvattaminen syvyyden kustannuksella vaikuttavat joen valtaväylään keski- ja alivirtaamilla.

Työt ajoitetaan kesän tai alkusyksyn alivirtaamakauteen, jolloin työt on helpoin toteuttaa. Kesällä ja alkusyksystä toteutetuilla toimenpiteillä on myös vähäisimmät kalastoon haitallisesti kohdistuvat vaikutukset ja pohjaeläinten biomassat koskissa ovat myös suhteellisen alhaiset, johtuen useiden pohjaeläinten elin-kierron vaiheesta.

Vesitettävät alueet (Piirustukset 4) ovat luonnontilaisen uoman vanhaa koski-pohjaa. Vesittyviksi alueiksi on laskettu perkuissa kuivuneiden uomanosien vesittäminen. Vesitettävien alueiden pinta-aloihin ei lasketa vesialueen perkuusaaria eikä rantapenkereiden purkamisesta aiheutuvaa vähäistä uoman leviämistä. Vesittyviksi alueiksi ei myöskään lasketa uiton aikaisten pengerrysten taakse jääneitä seisovan veden alueita. Varsinaista haittaa ei voida katsoa syntyvän, koska toimenpiteistä aiheutuva hyöty koskiympäristölle ja ranta-alueelle on haittaa suurempi.

alkuun


7. Oikeudelliset edellytykset

7.1 Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupa
Kuhmon kaupunki hakee Kalliojoen vesistön virtavesien kunnostukseen luvan Pohjois-Suomen ympäristölupavirastosta.

7.2 Sopimukset
Hakija tekee sopimukset maa- ja vesialueiden omistajien kanssa virtavesien kunnostamisesta Lentuan lohkokuntaa lukuun ottamatta. Lentuan lohkokunta on järjestäytymätön osakaskunta, jossa toimii tällä hetkellä viisi kalaveden osakaskuntaa. Kalaveden osakaskunnat ovat myös järjestäytymättömiä. Lupakäsittelyn kuulemismenettelyn tiedoksiannot toimitetaan liitteessä 3 mainituille kalaveden osakaskuntien edustajille, jotka toimivat lohkokunnan edunvalvojina.

Vesitettävien maa-alueiden pysyvästä käyttöoikeuden siirtymisestä ei makseta korvauksia, koska asianosaiset haitan kärsijät ovat myös hyödyn saajia (kts. 16 s. kohta 6.5).

Kiinteistörajat ja rekisterinumerot on merkitty työkohde karttoihin. Maa- ja vesi-alueiden omistajat sekä kalaveden osakaskuntien edustajat yhteystietoineen ovat luetteloituna liitteessä 3.

Suunnittelija
Kalliojoen vesistöalueen virtavesien kunnostussuunnitelman on laatinut FM Matti Havumäki.

Kajaanissa 4.1.2006

Matti Havumäki
Suunnittelija

Kari Pehkonen
Yli-insinööri

KIRJALLISUUS

Salojärvi, K. Auvinen, H. & Ikonen, E. 1981: Oulujoen vesistön kalatalouden hoitosuunnitelma. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, kalantutkimus-osasto. Monistettuja julkaisuja 1, 277 s.
Seppänen, O. 1995: Kysely paikallisten asukkaiden, mökkiläisten ja virkistyskalastajien suhtautumisesta kunnostuksiin. Julkaisussa: Yrjänä, T. (toim.) 1995. Entisten uittojokien kunnostaminen - esimerkkinä Iijoen vesistö-alue. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 212, s. 63-66.
Yrjänä, T., Myllylä, M., Torssonen, M. & Pulliainen, E. 1988: Uittoperattujen koskien kunnostaminen - vaikutukset kalastoon ja pohjaeläimistöön. Ou-lun kalastuspiirin kalastustoimisto, Tiedotus nro 2.
Yrjänä, T. 1995: Kunnostustöiden toteuttaminen ja työmenetelmät. Julkaisussa: Yrjänä, T. (toim.) 1995. Entisten uittojokien kunnostaminen - esimerkki-nä Iijoen vesistöalue. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 212, s. 39-49.


alkuun


takaisin