Jäidenlähtö Lentualla 2010

Tulit, pentele! Läksit, saakeli! Olet täällä taas. Hartaasti kaivattu neiti Kevät.

Lämmin tuli rytisten. Tuntuu kuin vasta äsken kuvasin vihamielistä puhuria Pekintien Hyvärisenlahdessa. Sillalla tuiskusi niin että Passatin polkimista kävi vinkka sisään. Otin lumisesta maisemasta kuvankin.


Joku synkkämieli sanoisi että "Toukokuun helteet kesäkuussa maksellaan." Mutta nautitaan tästä riemukkaasta kelistä täysillä vaan. Joku vilunkimies vie kuitenkin kynsistäsi vaivalla tienatut pennoset. Kourallisen dragmoja, kenties.


Avovesi herättää kiihkeitä saalistoiveita. Katiskoita jos osaat asetella oikein niin näinä kultaisina hetkinä voit saada upeita ahvenia. Sellaisia isomuksia joita turhaan yritit talvella pilkillä pyytää. Turhaan yritit. Tänä kevättalvena ei ulkoilmaihmiselle kelejä suotu. Monessa lumikelkkaperheessä säästettiin rutosti bensarahoja kun jäille ei ollut asiaa edes suksimiehellä.

Nielut

Viritän pyytöni Kopakanlahteen. Katiskat ovat parhainta laatua alavesiltä Sotkamon Sumpsalta. Korhosen Tatun isän, Niilon punomia vehkeitä. Muutama metri kelluvaa oranssia nailonia jätän merkkinaruksi. Kohoja en käytä. Eivät ainakaan jäät vohki superkatiskojani ohikulkeissaan, häh hää.
Huomannut että muutama kuusenhavu katiskassa terästää kutuahvenen mielenkiintoa keväistä harrastustani kohtaan. Edelleen mietin onko nielu asetettava rantaa vain selkää päin? Molempien koulukuntien edustajia olen tavannut. Päättelen että imuaukko pitää olla kohti avovettä.
Rantaviivalla huomaan kymmenittäin isoja, turvonneita sammakoita. Ovat vissiin kuolleet talvella vedenpuutteeseen. Mitäs asettuivat syksyllä liian matalaan. Mökkinaapuri Simon mukaan "Se on sitä darvinismia".


Jäitä mennä huilaa mökkilahteen kaukaa selkävesiltä asti. Yhtenä virtana Lentua kuorii talvista turkkiaan. Vauhtia piisaa kuin Tenossa. Helisevä, kylmä välke katoaa Siposten perikunnan rantaan ja muuntuu vedeksi jälleen.

Mölinää

Jostain Kotaselän suunnalta ui rantaan kaave eli sorsankuva. Äimistelen muovilintua. Naru linnun kölissä on jotenkin tuttu. Tunnistan solmun jonka olen itse sitonut. Keksin että tämähän on sama yksilö joka viime syksynä karkasi meikäläisen lintutarhasta länsituulen avustamana.


Pinnassa kihisee pieniä kaksisiipisiä hyönteisiä. Tuntuu kuin kaikki maailman kahlaajat olisivat tulleet tänne ötököitä syömään. Liroja ja vikloja liikehtii kymmenittäin hupenevalla jääkannella. Meteli on valtava. Taustalla pauhaa Maijankarin pikkulokkien yhteisö. Teeret sentään älyävät olla vaiti. Käki kukkuu Lehtosaaressa ja kyyhkynen kurnuttaa vaaralla kuin mehto. Mökkikankaalla sinitiainen lannistaa kirjosiepon pönttökiistassa. Etelän gigolo jää toiseksi! Hyvä Suomi, Kainuu ja Kopakanlahti!

Evästä

Vanhanajan jutut siitä minne kalat viimeiseksi asettuvat jäidenlähdön aikaan pitävät kutinsa. Kannen alla ravinnon perässä liikkuu myös siika, herkkähuulinen kaunotar. Mutta ei ui Lentuassa enää sellaisia monikiloisia elukoita joita isäni kesäisin halstrasi takassa. Äitini muisteli että olin penskana sanonut käpyjen liekeissä loimotetusta siiasta että "Tämä on paremppaa kuin pannaani". Jos Timoniemelle kesäkausiksi asetettu poikalapsi on näin todennut, saattaa havainnossa jotain perää ollakin.

16.05. 2010 Kopakanlahden hehkuvassa illassa Tarja Halosen ollessa Suomen Tasavallan Presidenttinä ja Keijo Meriläisen toimiessa Kuhmon Alkon myymäläpäällikkönä.

Antti Vanninen

Juha Herkmanilta on muuten ilmestynyt mainio kirja: Lohen katse. Siinä on juttua Kuhmosta.

 

takaisin